Vatsakipuja ja kramppeja

No ei ala hyvin tämäkään homma. Aamulla duunissa sain omituisen vatsakrampin. Ei pahaa oloa tai oksetusta vaan kivulias kramppi. Ja sellaista tautia on nyt kuulemma liikkeellä. Nyt illalla kipu vatsalaukussa on yltynyt. Edelleenkään ei okseta, mutta sattuu ihan perhanasti. Olen ihan sänkykamaa. En tiedä, miten pitkään tämän taudin oletetaan kestävän, toivottavasti ei montaa päivää!

Tavoitteista:

Luin tänään postiluukusta ilmestynyttä Kodin kuvalehteä. Siinä neljä 40-koon naista kertoo omasta kehostaan. Eräs nainen on 162 cm pitkä ja laihduttanut pari vuotta sitten 20 kiloa. Oli helppo samaistua häneen. Nyt nainen painaa 72 kiloa ja on siis vaatekokoa numero 40. Ajattelin, että 72 kiloa kuulostaa kivalle ja on helppo ottaa tähtäimeksi. Se tarkoittaisi nykyisestä lähtöpainostani 12 kiloa kevään mittaan. Minun vaatekokoni tulisi olemaan oletettavasti 42. Se kuulostaa jo lupaavalta. Saisin vihdoin vaatteita, jotka eivät "vain mahtuisi päälle" vaan jotka voisin itse ihan oikeasti valita oman makuni mukaan. Wau! Tämä tieto kannustanee minua jättämään herkut syömättä ja liikkumaan reippaasti, jahka näistä vatsakrampeista selviän. (Tällä hetkellä vaatekokoni on 46-48 mallista riippuen).

Samainen nainen kannusti osuvasti laihduttajia retkahduksissa. "Eihän kukaan ajattele parkkihallissa naapuriautoa naarmutettuaan, että kaikki on pilalla, ja hakkaa saman tien muitakin autoja romuksi. Elämä jatkuu, vaikka välillä tekee virheitä."

Rauha 84 kiloa

Hömm, hieman on paino noussut viime keväästä (noloa). Keho on ihan turvoksissa ja se näkyy aamunaamasta, kun katsoo itseään vessan peilistä. On siis syytäkin ottaa itseään niskasta kiinni ja antaa joulukonvehdeille kyytiä. Samalla pitänee luvata, että pullien mussutus töissä lakkaa nyt.

Tästä sitten vaan reippaasti kohti kevätkevennystä!

Rauha palaa kehiin!

Uusi vuosi, uudet kujeet! Syksy oli mitä rankin, kuten etukäteen odottaa saattoi. Elämänrytmit ja keväällä opitut uudet elämäntavat menivät sekaisin ja ahmittua on tullut mitä sattuu. Tämä näkyy sekä puntarilla että jaksamisena. Myös säännöllinen liikunta on joutunut kortille. Säät eivät ole suosineet liikkujaa, kuten ei muutenkaan elämänmeno. Paino huitelee siinä 83 kilon paikkeilla ja olo on jälleen väsähtänyt.

Vaan uusi kevät koittaa, onneksi! Ihan sitä jo jopa odottaa ja elimistö kaipaa puhdistymista. Tavoitteena on pudottaa toiset 10 kiloa kuluvat kevään mittaan. Massaa on yhä sen verran, että helposti tuo pitäisi lähteä ilman suurempia kikkailuja. Jahka jaksan keskittyä ja paneutua asiaan.

Alan jälleen päivittämään blogia kerran viikossa. Maanantaisin punnituspäivä. Eka punnitus on ylihuomenna ja siitä se sitten lähtee taas. Nyt lähden ostamaan kävellen uudet kengännauhat lenkkareihin katkenneiden tilalle.

Rauha 80,7 kiloa

Heissulivei kaikille! Niin siinä kävi, että painonpudotus joutui piippuhylllylle kiireisen syksyn myötä. Mutta kuten huomaatte, paino ei ole noussut vaan pysynyt siellä, missä sen odotetaankin olevan:)

Hienoa olisi, jos painon saisi jouluun mennessä kaiken kiireen keskellä 78-79 kiloon ja sitten keväällä voisin ottaa sen toisen 10 kilon karistamisen. Nyt läskien poltto on jo varmasti tiukemmassa.

Olo on mitä mainioin. Olisin varmaan aivan kuollut, jos en olisi keväällä painoa pudottanut ja kuntoa kohottanut eli kyllä kannatti!

Iloista ja värikästä syksyä! Palaillaan asiaan!

Rauha 80,5 kiloa

Pöh, ei hyvin mene. Viime kerrastaisesta painonnoususta paino sentään laskenut puolella :D

Olen nyt kelaillut tulevaa syksyä ja kyllä se nyt niin on, että päätavoite on siinä, että paino ei lähde nousuun. Mulla tulossa todella rankka ja stressaava syksy, jolloin helposti vanhat tavat ja mässyilyt iskee päälle.

Aion kuitenkin yrittää, sillä nyt keväällä opitun uuden elämäntapamuutoksen myötä olo on ollut huomattavasti parempi, elimistö toiminut kunnolla ja energiaa on riittänyt kaikenlaiseen toimintaan. Ilman säännöllistä liikuntaa, sauvakävelyä, en syksystä tule selviämään. Nyt näiden kahden viikon aikana elimistö on ollut todella sekaisin ja aineenvaihdunta ei ole toiminut ja heti on ollut kurja, turvonnut ja tukala olo. Sitä en halua, se on selvää.

Asetan kuitenkin maltillisen tavoitteen elämäntapamuutoksen myötä. Pohdin, että voisin hyvinkin pudottaa painoa 5 kiloa marraskuun puoliväliin mennessä. Katsotaan, onnistunko siinä kaiken tämän hullutuksen keskellä. Olisi hienoa painaa jouluna 2008 75 kiloa. Kai minä nyt tällaisessa onnistun?

PS. Ostin viime viikolla uudet farkut, jotka eivät olleet edes "ison tytön" mallistoa. Vähänkö olen ylpeä!! Nämä uudet farkut tuovat kosolti itseluottamusta, hyvää mieltä ja kannustavat olemassa olollaan jatkamaan elämäntapamuutosta :)

Väliaikakuulumisia

Ihan ihmeellistä menoa nyt. Olen liikkunut paljon. Enimmäkseen hyötyliikuntaa, mutta myös iltaisin kävelysauvailua. Kilometreja on kulunut.

Ruokailu sen sijaan ei natsaa. Ihan mieletön himo koko ajan kaikkeen hyvään. Syön ihan väärin ja roskaruokaa. Yritän kovin skarpata, mutta ruuan jälkeen aina nälkäinen olo eikä mikään tyydytä. Mikä avuksi?

Aiemmin saavutetusta 79 kilon rajapyykistä saan vain haaveilla. Huoh.

Paheiden viikko

Tämä viikko on sitten sellainen, josta ei paljoa puhuta. Sen verran voin kommentoida, että biletystä on ollut koko viikko. Sen lisäksi, että olen kuluttanut älyttömät määrät alkoholia, niin olen istunut tuntikausia junassa liikkumattomana. Eipä paljon näköjään ole auttanut öiset discotanssitkaan. Ja minähän en edes ole discotanssin ystävä..

No, lauantaina puntarilla piipahtaessa paino oli sellaiset kolme kiloa enemmän kuin viime viikolla. Osa on tietenkin nestekertymää, sillä kaiken huipuksi olen syönyt kahdesti pikaruokaa tällä viikolla. Sekä kiinalaista että intialaista. Olen toki syönyt myös suklaata ja jätskiä. Toisaalta en voi olla ajattelematta, että jos en olisi ottanut itseäni vuodenvaihteessa niskasta kiinni ja meno olisi olut tällaista, niin nyt painaisin varmasti jo yli sata kiloa. Onneksi näin ei sentään ole.

Nyt niskasta kiinni ja lenkkeilemään. Katsotaan mitä puntari näyttää ensi viikolla..

Herkkulakko

Rauhalla tuntuu paino putoavan, vaikka herkutteleekin joskus. Mulla ei. Nyt kahteen viikkoon ei ole painolle tapahtunut mitään. Olen liikkunut kohtuullisesti, mutta se ei näytä riittävän. Ollessani lauantaina kävelyllä tein päätöksen herkkulakosta. Aloitin lakon heti ja se kestää lokakuun alkuun asti. Yhden poikkeuksen teen kahden viikon kuluttua, kun työkaverit tulevat meille käymään. Jos saan lakon pidettyä palkitsen itseni talvitakilla. Ja ei millä tahansa talvitakilla, vaan takilla jota olen himoinnut monta vuotta ja joka on sikamaisen kallis.
Ilmottauduin syksyksi kuntojumppaan. Ilmottautuminen kuntonyrkeilyyn ei ole vielä alkanut, mutta sitä himoitsen kovasti. Ja joku venyttelykin olisi mukava. Tästä tulee liikunallinen syksy!

Rauha 79 kiloa

Wohoo, johan tätä on odotettu! Ilmeisesti viime viikkoina harjoitetut säännölliset sauvakävelylenkit tuottavat tulosta. Siitäkin huolimatta, että herkut ovat maistuneet viime päivinä. Kuitenkin kokonaisruokailu on pysynyt hallinnassa.

Elämä on kiireistä. Käytännössä tämä tarkoittaa epäsäännöllistä elämänrytmiä, stressiä, huonosti nukuttuja öitä, epämääräisiä ruoka-aikoja, epämääräisiä ruokailuja sekä liikunnan satunnaisuutta. Täytyy yrittää tsempata. Tiukka syksy tulossa.

pS. Painoindeksini on nyt 31.6. Vielä kilo pudotettavaa ja siirryn lihavasta ylipainoikseksi. Mikäs tämän paremmin voisi hymyn saada huulille:)

Painoindeksitaulukko

Rauha 79,8 kiloa

Alle 80 kilon mentiin, jee! Hitaasti, mutta varmasti :)

Rauha 80,2 kiloa

Jee, alaspäin mennään jälleen! Viikolla puntari kävi aamuseurannassa jo alle 80 kilon, joten tämä lukema ei ole edes sieltä pohjimmilta. Oikea suunta on siis löytynyt jälleen!

Olen myös alkanut liikkua säännöllisemmin. Sauvakävelyinnostus hiipui jossain vaiheessa kesäduuneja paiskiessa, mutta nyt olen sauvonut jälleen ripakasti. Kai se niin menee, että liikunta on paras tuki painonpudotuksessa. Nyt täytyy alkaa tarkkailla, että tosiaan tekee kolmesti viikossa muutaman kilsan lenkin muun hyötyliikunnan päälle. Myös uinti olisi ihanaa. Jotenkin tuntuu vain todella haastavalta sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä sekä harrastukset. Ja siihen vielä liikunta.

Tästä on kuitenkin hyvä lähteä kohti syksyä :)

Rauhan uudet reitistöt

Ensinnäkin huippuonnittelut Ansalle! Paino saattaa nyt lähteä valumaan alaspäin ihan itsestään, kun hankala alku on ylitetty.

Nyt olen tullut sauvakävelyssä siihen vaiheeseen, että tuttu vanha reitistö alkaa pikkuhiljaa tympiä. Tai onhan noita reittejä muutamiakin, mutta tänään kokeilin ihan uutta reittiä ja pidin siitä kovasti! Lisäbonuksena löysin kommunikaatorin korvanapit, joten nyt pystyn sekä kuuntelemaan radiota että katsomaan sport-ohjelmalla reittivalintani, matkan pituuden, kalorikulutuksen jne.

Olen muuten huomannut, että kehoni on aivan jumissa, paikkoja särkee ja kiristää. Nestettä ja turvotustakin tuntuu kehossa oelvan -eikä syynä ole kuukautiset. Tämä kesäaika vain saa kehon sekaisin. Todella harmillista, että en enää pääse tiistaiaamuisin bodypilatekseen. Se toisi nopeasti notkeutta.

Paino pysyttelee edelleen 81 kilon hujakoilla. Nyt kun olen lukenut muiden painonpudottajien blogeja, niin saan olla tyytyväinen tilanteeseeni. En ole pahemmin repsahtanut, vaikka kesä tarjoaa parhaita herkkujaan. Kun luin Ansan herkkulistaa äsken, niin voin vain todeta, että niin minäkin olen moisia syönyt -säännöllisesti. Kappas vain, ettei painoni laske:)

Lisäksi olen ottanut duunissa uuden linjan ruokailun suhteen. Pakko se on nyt todeta, että ruoka töissä on hyvää mutta älyttömän rasvaista. Keittoihin tungetaan kermaa litratolkulla, samoin sulatejuustoa. Siirryin töissä keitetty peruna-salaatti linjalle. Välipalaksi tumma leipä juustolla. Illalla kotona sitten proteiinitankkaus. Näin sen sitten vain täytyy mennä.

Vihdoin meillä on viikonloppu, jolloin ei ole menoja! Nyt aion ottaa uuden lukeman eli lähemmäs 80 kiloa maanantai-punnituksessa. Se on tämän viikon tavoite ja haaste. Kokemuksesta tiedän pystyväni siihen. Rautaisella tahdolla ja lujalla itsekurilla. Siitä olisi sitten hyvä jatkaa projektia eteenpäin, saisi uuden alun.

Ihmeellistä

Olen viime viikolla syönyt:
-2 jäätelöä
-116 g irtokarkkeja
-8 palaa tummaa suklaata
-sipsejä
-kaakaota
-pähkinöitä ja rusinoita

Olen liikkunut:
-kävellyt 2 kertaa
-pyöräillyt 2 kertaa
-melonut 2 kertaa
-tehnyt kerran raskaita puutarhatöitä

Ja mun paino oli pudonnut puoli kiloa! En olisi uskonut ollenkaan, pelotti kamalasti mennä vaa'alle. Tällaista laihista mä jatkan!

Kesäreissussa

Huh, ihana Itä-Suomessa vietetty viikonloppu takana. Olemme uineet ja uineet ja vielä kerran uineet. Kävimme Tykkimäessä, joka oli jälleen kerran mukava, mutta uuvuttava kokemus. Aurinko paahtoi täysillä ja huomasin jälleen kerran, että jopa perinteinen karuselli alkaa olla liikaa minulle. Kohta en kai uskalla istua edes pihakeinussamme;)

Mutta se, jos mikä reissussa on kamalaa, on ruokailu. Sukulaiset tekevät toki maittavaa kasvisruokaa, mutta ruokasisällöt ovat ihan järkyttäviä. Vihanneksia löytyy, mutta kermassa lillutettuina. Tykkimäessä tarjolla kasvissyöjille oli ranskalaisia, pitsoja, pullaa.. Yhdestä ravintolasta lopulta ostin juustösämpylän -kuivalla, valkealla sämpylällä tietenkin. Proteiinista sai vain haaveilla koko viikonlopun.

Menomatkalla pysähdyimme rekkamiesgrillillä. Lapset söivät ranskalaiset ja mieheni hampurilaisen kananmunalla ja ananaksella. Minua vain puistattaa tuollainen ruoka. Toisaalta olen ylpeä siitä, että kieltäydyin näistä sekä monista muista herkuista kuten useista jäätelöistä viikonlopun aikana. Tosin herkuttelin toki mustikkapiirakalla ja rommin makuisella suklaakakulla.

Ilahduttava kokemus oli halpahalli, jossa piipahdimme. Minä tietenkin rynnin vaatteiden alennusmyyntiosastolle. Sovituskopissa sain huomata, että valitsemani vaatekoot olivat liian suuria. Paino ei ole laskenut, mutta vaatekoko on edelleen pienentynyt. Jotain sentään siis tapahtuu tässä paksussa kropassa. Ilmeisesti iltalenkkini kantavat tulosta sittenkin..

Nyt on jälleen kurinpalautuksen aika viikonlopun jäljiltä. Menen tekemään katumusharjoituksia sauvakävelylenkille. Sitä ennen lataan kuitenkin uutta musiikkia soittimen täyteen. Vanhaat kipaleet alkavat jo väsyttää. Jospa sitä kokeilisi Abbaa Mamma Mia! elokuvan innoittamana:)

huh hellettä

Että kaipaan jo syksyä. Kaipaan arkea ja tiukkaa rutiinia. Kaipaan pimeneviä iltoja ja syysmyrskyjä. Oli suunnaton helpotus, kun mies palasi lomilta töihin ja kohta lapset aloittavat päiväkodin ja koulun.

Ihanaahan kesä on, mutta rytmit ova aivan sekaisin ja on todella vaikea pitää kiinni sovitusta. Kuten tänään. Tämä helle näännyttää. Olen paiskinut seitsemästä asti aamulla duunia, olen juonut litra tolkulla erilaisia juomia vissystä kotikaljaan ja silti janottaa ja on aivan naatti olo. Tämän seurauksena minulle tuli hillitön ahmimiskohtaus kun tuli kotiin. Teki vain mieli maata sängyssä ja ahmia karkkia ja suklaata. Jännä ilmiö tämäkin. Olen saanut taistella itseni kanssa, etten antaisi periksi mielihaluille.

Luin uusimmasta KuntoPlus lehdestä, että iltapäivän herkkuihin romahtaminen johtuu liian vähäisistä hiilihydraateista aamupalalla ja lounaalla. Aamulla pitäisi siis nauttia pitkäkestoisia, hyvälaatuisia hiilihydraatteja kuten kaurapuuroa, ruisleipää. Olen nyt yrittänyt kiinnittää huomiota riittäviin hiilihydrattien saantiin aamupäivisin.

Hä?!

Että mitä nyt tähänkin sanoisi? Eilen aamulla paino näytti 81,3 kiloa ja tänään 80,3 kiloa. Että siinä sitä ihmettelemistä. Meillä on sentään kotona käytössä digitaalivaaka. Miten ihmeessä paino voi noin paljon heitellä? Vai onko meillä vaa'assa vikaa?

Olen kylläkin päättänyt palata takaisin tiukalle tofua ja ruisleipää tai tofua ja näkkäriä linjalle. Ei tule nälkä, mutta ei syödä herkkujakaan.

Ja onnea ja tsemiä Ansalle!

J E E E E ! ! !

Saatatte otsikosta arvata, että paino oli eilen aamulla hieman pudonnut! Liikuin viikonloppuna lähes urakalla (lauantaina 2,5 tuntia kävelyä ja sunnuntaina 3 tuntia pyöräilyä). Vaa'an viisari näytti olevan nyt selvästi lähempänä 68 kiloa kuin 69 kiloa! Tavoite on nyt saada se pysymään samassa seuraavassa punnituksessa, ettei vaan nousisi.

Mietiskelyä

Olen Rauhan innoittamana mietiskellyt, milloin tämä painon nousu oikeasti alkoi ja miten elin aikaisemmin. Varsinaisesti kiloja kertyi pari vuotta sitten, kun sain keuhkokuumeen. Ensin makasin kuukauden sängyssä ja sen jälkeen kolme kuukautta keuhkot olivat niin kipeät, etten kunnolla pystynyt kävelemään. Paino nousi tuon syksyn aikana vaatimattomat 9 kiloa. Pahimmillani painoin 73 kiloa, joten olen mä joskus tuossa laihdutuksessa onnistunut.

Oli kuitekin aika, jolloin sain huoletta syödä mitä halusin. Se oli asuessani opiskelukaupungissani. Sielä liikuttiin pelkästään kävellen tai pyörällä. Välimatkat eivät olleet pitkiä, mutta kun kävi yliopistolla, kaupassa ja illalla kaverilla tai jumpassa päivässä kertyi helposti kaksi tuntia liikuntaa huomaamatta. Uusimmassa Sport-lehdessä oli juttu arkiliikunnasta (pidän sanasta enemmän kuin hyötyliikunta). Jos jokapäivä kävelee edestaikaisin 30 min työmatkan kaloreita kuluu 1500. Kolmessa kohtuutehoisessa treenissä kuluu 1000 kaloria.

Tämä taitaa olla mun ongelman ydin. Liikun liian vähän. Asun maalla ja monet välimatkat ovat liian pitkiä kuljettavaksi kävellen tai pyörällä. Töihin pääsen, mutta muualle en. Oikeastaan liikun liian vähän suhteesa siihen, kuinka paljon olen tottunut syömään. Ruuanmäärän vähentäminen tuntuu tuskaisalta, mutta ehkäpä oikein panostamalla saisin liikuttua lisää. Kuljen kesäisin töihin pääasiassa pyörällä. Muuta liikuntaa vain on tullut harrastettua aika vähän. Ajattelin, että se riittäisi. Ei riitä. Olenkin ajatelllut syksyn mittaan pikkuhiljaa lisäillä ohjelmaani kuntonyrkkeilyä, jumppaa tms, kävelyä, retkeilyä ja melontaa.

Rauhan uusi kampanja

No niin hyvät ystävät. Nyt blogin sivussa on kuvake, joka kertoo minun pudottaneen painoa kymmenisen kiloa vuoden alusta. Ja sivun laitaan on lisätty uusi kuvake, jonka avulla aherran painon 81 kilosta 75 kiloon. Tästä se lähtee.

Tänään olin poikani kanssa melontakurssin toisella osiolla. Oli jo paljon helpompaa meloa, myös kajakkiin meno ja sieltä nousu oli helpompaa. Meidän kotia on lähellä joki, josta saa kajakkeja vuokrata. Retkeilyä siis luvassa vielä loppukesästä :)

Rauha pohtii ja suunnittelee

Tutkin äsken äitiysneuvolakorttiani. Yritin löytää tietoa, että paljonko mahdoin painaa synnytyksen jälkeen. Tätä lukua en löytänyt, mutta löysin lähtöpainon. Olin 68 kiloinen, kun aloin odottamaan nuorimmaistamme. Tjaa, siihen kai olisi hyvä lopullisesti pyrkiä. Toistaiseksi tuo luku tuntuu vielä todella kaukaiselta.

Mieheni lupasi auttaa ja saan blogimme sivuun uuden painokuvakkeen, josta voin seurata painonhallintaosion kakkosprojektiani. Eli painonpudotusta 81 kilosta 75 kiloon. Haluan kuitenkin säilyttää vanhan mittarikuvakkeen, josta näkyy, että olen kuitenkin onnistunut pudottamaan 10 kiloa vuoden alusta. Ja sehän on aika mainiota jo sekin, vai mitä?

Ja vaikka paino ei ole alkukesästä enää pudonnut, niin tuntuu, että vartalo muokkautuu ja kiinteytyy yhä painonpudotuksen jäljiltä. On varmaankin hyvä antaa aikaa keholle sopeutua uusiin mittoihin. Onnistunut painonpudotus on kyllä piristänyt mieltä ja olen enemmän sujut vartaloni kanssa, vaikka olenkin edelleen aika tuhdissa kunnossa :)

Rauha 81 kiloa

Aamulla paino näytti 81 kiloa. Tästä siis lähdetään taas liikkeelle. Tavoitteena tuo mittarin 75 kiloa. Mitä pikemmin, sen paremmin. Mutta jos sellainen 0.5 kiloa viikossa, niin aikaahan kuluu (hmm, minun matematiikalla) 12 viikkoa eli kolme kuukautta. Pyöristettynä syyskuun loppu.

Tänään olimme perheen voimin melomassa ja se oli tosi huippua! Tosin nyt on sellaiset paikat höllinä, joita ei ole aikoihin käyttänyt. Torstaina sitten uudelleen. Kun on äynyt tämän minikurssin, voi liittyä melontaseuran jäseneksi ja saa lainaksi kajakkeja. Haaveena olisi jsokus päästä leppoisalle kajakkiretkelle jonnekin kauniille joelle. Vinkkejä?

Samalla mietin, että mihin sitä kokeilunhalu ja leikkimielisyys iän yötä ropisee. Vai onko minulla sitä koskaan ollutkaan? Poikani halusi heti tilaisuuden tullen kokeilla kilpakajakkia, vaikka tiesi, että sillä todennäköisesti kaatuu. Ja niinhän siinä kävi, että poika mulskahti veteen heti ensi metreillä. Ja hauskaa oli. "Näitkö isä, kuinka minä pidin hauskaa?" Niinpä. Meistä vanhemmista melontaretken paras hetki oli kotiinpääsy ja pullakahvit;)

Onko siitä tosiaan jo 80 päivää?!

Ainakin blogger niin väittää, etten ole päivittänyt niin pitkään aikaan. Häpeän. Mä vähän luovutin. Mitään ei tapahtunut. Tai on paino pudonnut ehkä parisataa grammaa puolessa vuodessa ja lantionseutu kaventunut, mutta siis ei juuri mitään. Ainoa tapa, jolla sain tulosta aikaan oli nälän näkeminen. Ei kivaa, eikä kestävää.
Mietiskelin jo hyvän aikaa heitänkö hanskat kokonaan naulaan. Mutta en! Mä olen päättänyt laihtua, joten minähän laihdun. Vaikka siihen menisi koko vuosi tai useampiakin.
Nyt mulla on uusia suunnitelmia. Yritän vähentää hiilihydraatteja ruokavaliostani. En siis ryhdy millekään karppausdietille syömään voita ja lihaa. Vaan yritän yksinkertaisesti järkeistää. Huomaan monesti illalla, että pääasiallisesti olen syönyt viljaa: puuroa aamulla, leipää välipaloiksi, pastaa tai riisiä ruuan kanssa (aika usein myös perunaa, jossa siinäkin on paljon hiilihydraatteja) jne. Yritän enemmän syödä tästä lähtien kasviksia mm. salaatteja, keittoja jne. Ja aina ruualla ei tarvitse syödä pastaa, riisiä tai perunaa, vaikka niin kokoelämäni olenkin tehnyt. Onnistuttu on vaihtelevalla menestyksellä. Mökillä äidin luona oli vaikeampaa, mutta joka päivä mietin asiaa.
Liityin myös Elixirin sivustolle, jospa vaikka saisin urheiltua enemmän. Olen kyllä hieman pettynyt palveluun. Ei kannata ehkä liittyä. Suunnitelmissa on syksyllä tuntien alkaessa myös aloittaa uudestaan nyrkkeily ja lisätä muutenkin liikuntaa. Hyvä tapa hoikistua on hankkia hyvät keskivartalon lihakset...

Herkkuperseen uusi yritys

Kyllä se on nyt nöyrästi myönnettävä, että herkkuperse on nostanut jälleen päätään. Elän kuin pieni possu kesälaitumella. Rytmit meni lopullisesti sekaisin sairastuttuani juhannuksen aikoihin, josta palautuminen kesti todella kauan. Sen jälkeen on ollut kesäriemuja tiedossa ja paino senkun nousee. Olo on pöhöttynyt ja väsynyt.

Elämäntapamuutoksen ja painonpudotuksen sijaan haen nykyisin rajaa, kuinka paljon pystyn syömään painoa nostamatta. Eihän tämä ollut tavoitteeni!

Ulkoilu ja liikunta on jäänyt vähiin työelämään siirtymisen jälkeen. Työpäivät ovat raskaita, töissä ei ehdi pitää taukoja ja ruokarytmit ovat todella epäterveellisiä. Kun vihdoin pääsee kotiin, on usein niin naatti, että sitä vaan kaatuu sohvalle ja palkitsee itseään herkuilla. Tai herkullisella ruualla.

Mietin nyt aktiivisesti tämän viikon ajan tulevien viikkojen tavoitteitani ja katson, mihin painoni ankkuroituu. Näköjään en pysty painonpudotusta tekemään, jos se ei ole päällimmäisenä tavoitteenani. Nyt minulla on siihen vielä pari kuukautta mahdollisuus. Syksyllä tulen töiden ja luottamustoimieni takia olemaan pakostakin hullun kiireinen, joten silloin pyritään vain pitämään paino hallinnassa keinolla millä hyvällä.

Palaan siis asiaan ensi maanantaina, ja kerron painoni ja uuden taovitteeni, johon oikeasti sitoudun.

Rauha kesälaitumilla

Hahhaa. Hetkellinen painonnotkahdus on tullut kohisten takaisin. Etenkin, kun rouva ahmii mitä eteen sattuu ja on kuin pieni porsas kesälaitumilla. Edessä on lomamatka, jossa aion mässäillä oikeutetusti. Sen jälkeen rouva laitetaan jälleen kuurille. Syksyyn mennessä pitäisi saada vielä viisi kiloa ja se itsepintainen kaksoisleuka pois.

Paino on pyörii siinä 81 kilon molemmin puolin.

Rauha 79.8 kiloa

Tämä ei ole sitä, miltä näyttää. Aihetta riemuun ei ole. Olen ollut koko viime viikon todella kipeänä ja painonlasku johtuu siitä. Paino on tosiaan tipahtanut tavoittelemiini lukuihin (paino oli hetkellisesti jopa paljon alempana), mutta samalla kunto on todella heikossa kunnossa. En vieläkään pysty syömään kunnolla ja kunto on tosiaan pohjamudissa. Loppuviikosta normaali kauppareissu sai aikaan pyörrytystä, vapinaa ja heikotusta. En suosittele.

Yritän tässä nyt kerätä voimia, että pääsisin takaisin normaaliin rytmiin ja saisin voimat takaisin. Toki yritän nyt painon pitää alhaalla, kun se siellä on, mutta pyrin kyllä syömään hyvin ja monipuolisesti. Aivan karsea tauti!

PS. Vielä pari kiloa niin painoindeksini mukaan tipahdan kategoriasta lihava ylipainoiseksi, wohoo!

Ja kai minun täytyy nyt samantien hehkuttaa, että ensimmäistä kertaa, kun kävin ostamassa itselleni isojen tyttöjen osastolta hametta, niin pienin koko oli minulle liian suuri! Olen myös kaivanut kaapista takaisin pari vanhaa rakasta vaatetta, jotka jälleen sujahtavat mukavasti ylleni. Että on kuningatarolo!

Rauha mitoissaan

Viikonlopun vietimme perhejuhlien merkeissä, joissa nautittiin ruokaa, juomaa ja hyvien ystävien seurasta. Annoin palaa täysillä koko setin edestä ja sen olen toki ansainnutkin tämän kevään uurastuksen jäljiltä. Paino oli aamupunnituksessa 81 ja risat, mutta tuo ei menoa himmennä. Kyllä oli sen arvoista:)

Samalla tein pääätöksen, että nyt viimeinen tiukka puristus juhannukseen. Aikaa on pari viikkoa ja tavoitteena päästä 7:lla alkavaan lukuun. Mahdollista, varsinkin kun samalla tarjoutuu mahdollisuus vapaa-aikaan liikunnan iloineen. Juhannuksen jälkeen aion jäädä kesätauolle. Syksyllä sitten jatketaan.

Rauha 80,7 kiloa

Wohoo! Vihdoinkin! Paino oli tosiaan alle 81 kiloa. Kohta olen ihan oikeasti pudottanut yhteensä 10 kiloa tammikuun ekasta päivästä, mahtava fiilis!

Ja samalla en voi olla miettimättä, mitä se voisi olla, jos olisin jättänyt syömättä ne kaikki herkut. Toisaalta, on kesä. Miksi elämästä ei saisi nauttia?

Pienin askelin kohti suuria voittoja!

Rauha 81.1 kiloa

Jes, tänään aamulla vaaka näytti 81.1 kiloa. Nyt täytyy tiukasti pitää kiinni ruokavaliosta ja liikunnasta, jotta virallisena punnituspäivänä saadaan vihdoin tuloksia.

Pikkuhiljaa keho alkaa palautua viikonlopun rääkistä. Huh, hurjaa se oli!

Nyt lähdemme pyörillä lapsen kanssa kauppaan.

Rauha rehottaa

Viime viikolla ehdin jo hetkellisesti riemuita, sillä viisari tipahti vihdoinkin alle 81 kilon! Vaan mitä sitten tapahtuikaan..

Osallistuin lauantaina Turussa järjestettyyn Naisten kuntovitoselle. Vaikka olen viikottain kävellyt viiden kilsan lenkin, niin Kuntovitonen oli kauhea. On aivan eri asia mennä rauhallista lenkkeilyä iPodin kanssa maaseudun rauhassa hiekkapoluilla kuin osallistua massataphtumaan, jossa aurinko porottaa, hikivirtaa ja asvaltti ottaa jaloille.

Kehoni meni tapahtuman päivän aivan jumiin ja sitä se on ollut pari seuraavaakin päivää. Aineenvaihdunta ei vaan pelaa ja palautuminen on ollut tuskaisaa. Lisäksi olen mättänyt kurjuudessani suuhuni kaiken maailman herkkuja, mikä tietenkään ei ole ollut mikään maailman fiksuin teko.

Paino huitelee siis lähellä 82 kiloa -jälleen.

Enää en siis haaveile massaliikuntatapahtumista, vaikka hauskaa siellä oli noin muutoin.

Vaan jos jollain on hyvät keinot, miten keho saadaan liikuntasuorituksen jälkeen helpommin palautumaan, niin kertokaa siitä toki minullekin. En enää toiste halua kokea näin tuskaisia kahta päivää.

Ruodussa pysytty

Viime viikolla postasin uudesta alusta. Ruodussa ollaan pysytty. Sunnuntaina hieman lipsuin ja söin enemmän leipää, kuin oli sallittua. Mutta selittelynä voinen sanoa olleeni kuumeessa. Jos se nyt muka oikeuttaa syömään. Mutta miksi multa ei kipeänä katoa ruokahalu?
Erityisen ylpeä tällä viikolla olen herkkujen syönnin hallitsemisesta. Viikossa oli sallittu yksi herkku ja se oli perjantai illan letut. Muuten pahimpaan makeanhimoon söin kuivattuja hedelmiä. Luulen, että pahin vierotusvaihe on jo ohi.
Paino ei ole huomattavasti pudonnut, vaan viisari ehkä hieman alempana. Jään odottamaan tuloksia tulevina viikkoina. Sairastelun vuoksi pyöräiltyä tuli vain 62 km.

Rauha 81,2 kiloa

Pohdinpa tässä vain, että pääsenköhän mä ikinä seiskalla alkavaan kilomäärään.. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Aamun pultit vedin Anu Saagimin haastattelusta: Äkkiä kroppa kuntoon!

Olen toki samaa mieltä, että jo äidin jaksavuuden kannalta kroppa kannattaa saada äkkiä kuntoon. Mutta tuo taustalla oleva ajatusmaailma ja ahdasmielinen näkemys siitä, että vain hoikka/ laiha nainen on kaunis, ällöttää minua.

"Mahdollisimman nopeasti se on tehtävä, ettei suhde kariudu. Jos kuntoilua ei aloita heti, luovuttaa todennäköisesti kokonaan. Siinä tapauksessa mies taas etsii kauniimman naisen. Niin se vain valitettavasti menee. Äitiys on tärkeintä, mutta ei aviomiestä saa unohtaa. Kyllä mies ansaitsee hyvävartaloisen naisen."

Syyllistäkää vain naisia ja luokaa lisää paineita. Voi tsiisus! Ja sanoisin vielä, että jos suhde on näin huteralla pohjalla ja miehen on muutaman ylikilon vuoksi etsittävä uusi nainen, niin kyllä silloin mies saa mennäkin. Tervemenoa!

Rauha on puhunut.

Uusi alku

Joo taas kerran...
Mies otti minusta valokuvan sunnuntaina ja nähtyäni sen järkytyin aidosti. Kamala mikä pelastusrengas vyötäröllä! Ja kuinka huono ryhti! Nyt on todella tapahduttava jotain. (Katsoin just kuvan uudestaan ja se oli kamalampi kuin muistin).
Kolmas päivä uutta elämää menossa:
- säännöstelen ruokamääriä enemmän (katson tarkkaan etten syö enempää kuin 2 dl pastaa, riisiä tai 2 peruna ja lautasmalli käyttöön jne.)
- vähennän hiilihydraatteja (max. 4 palaa leipää päivässä, ei banaaneja...),
- 1 herkku per viikko (ei 1 herkuttelupäivä),
- liikuntaa lisättävä (pyöräilyn lisäksi vatsa- ja selkätreeniä).

Kaksi ekaa päivää meni suht helposti. Kestin nälän tunteen illalla. Tänään on tehnyt taas kauheasti mieli makeata. Töissä söin hieman rusinoita ja kotona kuivattuja ananaksia, omenan ja appelsiinin. No ei ne kyllä poista suklaata mielestä. Mutta en ole sortunut, vaikka kaapissa olisi herkkuja (miehen). Pitää ehkä tulostaa kuva ja teipata se keittiökaapin oveen. Olen lueskellut mm. kutri.net sivujen ruokailu ja liikuntaohjeita. Niissä tuntuu kyllä olevan järkeä. Ainakin lopputulos on vaikuttava.

Ai niin paino ei ole muuttunut, syvä huokaus.

Rauhan kuulumisia

Olin kuolla järkytyksestä, kun maanantaiaamuna nousin vaa'alle. Vaaka nimittäin näytti 82 ja risat! En ole erityisesti herkutellut, mutta en ole tainnut liikkua riittvästi. En herkutellut paljoakaan edes äitienpäivänä.

Jostain syystä olo oli turvonnut ja ankea maanantaiaamuna. Liekö siitepölyaika tehnyt oman osuutensa. Nytkin olo on aika tukkoinen, vaikka paino on toki tipahtanut jo 81,5 paikkeille. Luultavasti nestetasapaino järkkyy tässä kuumuudessa. Pitäisi vain muistaa tankata riittävästi päivän mittaan.

En jotenkin löydä motivaatiota painonpudottamiseen nyt laisinkaan. Painonhallinta on toki koko ajan mielesä ja tarkkailen päivittäin syömisiäni, mutta tekemisen meininki on kadonnut. Mikä avuksi? Tiedän, että terästäytymällä saisin tuloksia aikaan.

katumusharjoituksia

Edellisessä bloggauksessani lupasin blogata tästä lähin liikuntakertani - ja sitten en blogannutkaan ollenkaan. Se ei johtunut liikuntakertojen puutteesta vaan häpeästä holtittoman makeansyönnin seurauksena. Makean himo on mun ongelma numero yksi. Etenkin kuukaustisten aikaan makeaa tekee mieli niin paljon, että sitä saadakseen tekee ihan mitä vain. Ja silloin ei pieni makeansyönti auta. Toissa viikonloppuna meni 500 g (ARGH!!!) luomu hedelmäkarkkeja ja 100 g vegaanista maitosuklaata. Ja jäätelöä kului reilun viikonajan päivittäin jne.

Onneksi sentään olen innostunut pyöräilystä. Edellisellä viikolla kilometrejä kertyi 96 ja viime viikolla 90. Lisäksi olen tehnyt useampana päivänä raskaita puutarhatöitä mm. perustanut kaksi uutta isoa kukkapenkkiä ja kuljettanut kiviä.

Paino ei ole muuttunut, mutta se miltä reidet tuntuvat on. Ne tuntuvat paljon voimakkaammilta, kiinteäämiltä ja sileämmiltä. Takapuolessa on havaittavissa myös muutoksia.

Nyt yritän ryhdistäytyä tuon makeanhimon suhteen, sillä tässä kuun vaiheessa se on helppoa. Onko kellään hyviä vinkkejä makeanhimon taltuttamiseen. Tasaisesti syöminen ei auta, eivätkä muutkaan yleisesti suositellut tavat. Kyse ei ole nälästä vaan silkasta himosta.

Rauha 81.4 kiloa

V I H D O I N K I N !!!

Painoa oli tipahtanut viikossa puolikiloa. Auringon ja kevään myötä perheemme on alkanut liikkumaan pyörillä ja retkeilemään.

Tosin on sitä tullut jälleen herkuteltuakin. Ansa piipahti luonamme viikonloppuna ja pääsimme tapahtumaan, jossa pääsimme herkuttelemaan vegaanileivonnaisilla. Ai että, todella makoisia olivat!

Vaikka paino on jumittanut, niin vanhat vaatteet ovat vasta viime aikoina alkaneet pyöriä päälläni. Vappujuhlaan valmistautuessani jouduin kiireessä kiristämään mekkoani rauhanpinssillä, kun mekko oli valahtaa nilkkoihin eikä muuta kiristämisvälinettä siihen hätään löytynyt :D

Tämän aamuinen yllätys piristi kummasti mieltä ja kannustaa varmasti eteenpäin hankkeessa.

Rauha 81.9 kiloa

Hahhaa, paino on tippunut -100 grammaa viikossa. Siinä mun suuri uho, että hurjemminkin alle 82 kilon päästään.

Tällä mennään eteenpäin. Nyt lähden pyörällä kokoukseen.

Ai v********a?! Niin täälläkin

Joo v*******a tuntuu olleen täällä koko laihdutusprojekti. Ainoa keino, jolla saan painon tippumaan on nälän näkeminen. Enkä millään jaksa sitä. No olen päättänyt siirtyä syömisen rajoittamisen sijaan kuluttamiseen. Ostin uuteen ihanaan pyörääni lukkopolkimet, matkamittarin ja lukon. Juomapulloteline vielä puuttuu. Viime viikolla on tullut pyöräiltyä yli 90 km. Ihan kohtuullista huomioiden, että on eka pyöräilyviikko ja että pääasiassa olen ajanut mäkisiä hiekkateitä. No paino ei yllätys yllätys ole pudonnut. Mies kuitenkin kommentoi mun tuntuvan kiinteämmältä. Jenkkakahvoistakaan ei saa kuulemma enää kunnolla kiinni. Huh. Ehkä mulle on tullut lisää lihasta, joka kuluttaa enemmän energiaa... Olisi varmaan alkuun pitänyt myös ottaa mittoja itsestään, että näkisi sellaistakin muutosta.

Koetan siis jatkossa syödä normaalisti, mutta liikkua enemmän. Jos liikkumalla saisin kulutettua sen verran kaloreita, että paino putoaisi hiljalleen. Kyseessä on siis taktiikan vaihto. Jos paino ei putoa, niin ainakin kiinteydyn ja kunto paranee. Jatkossa lupaankin blogata myös painon epätiputuksen lisäksi viikon liikuntakerrat.

Rauha 82 kg

P#rkle! Nyt musta tuntuu, että mun keho jo suorastaan v#ttuilee mun kanssa. Viikolla paino oli jo hyvissä lukemissa, kun käväisin aamuisin puntarilla. Vaan kun maanantai-aamu koittaa, niin tässä tulos.

Olen liikkunut. Olen syönyt kohtuudella. Olen syönyt monipuolisesti ja proteiinipitoista ruokaa.

Eilen olin vielä koko päivän kasvimaalla ja nyt on paikat aivan kipeinä. Onko tämä uusi rajapyykki kuten 85 kiloa? Psykologinen ylitys, jonka ohi en tahdo millään päästä. Olen nyt niin suivaantunut asiasta, että kärsin seuraavan viikon vaikka nälkää, mutta ensi viikolla nähdään! Vaa'an lukema saa luvan näytää alle 82 kiloa -ja reilusti.

Lenkkeilyä ilta-auringossa

Juuri niin ihanaa kuin miltä kuulostaa. Kävin tänään duunin jälkeen vielä sauvakävelemässä viiden kilsan lenkin. On kyllä mahtava huomata, miten kunto on kohentunut sitten alkuvuoden.

Muutoin en ole hirveästi liikkunut, paitsi hyötyliikuntaa olen toki harrastanut. Juuri nyt mieletön turvotus taas päällä. Mitäs menin juomaan eilen valkoviiniä ja spriteä. Mutta hyvää se oli ja rentouttavaa -eikä tullut edes kankkusta:)

Huomenna voisin myös sunnuntain ja vapaapäivän kunniaksi hieman liikehtiä. Hmm.. pitää vain miettiä sopiva muoto.

Mullekin piiskaa

Paino on noussut alkutilanteeseen. huoh. Puolustuksekseni olen ollut melkein kaksi viikkoa kipeänä. Viisi päivää makasin kuumeisena sängynpohjalla. Miten siinä sitten huvittaa itseään, kun ei jaksa muuta kuin maata ja syödä. Niinpä niin, syömällä. Uutta pyörääkään en ole päässyt kokeilemaan kuin vasta eilen. IHANA! Mä jäin kyllä kunnolla koukkuun pyöräilyyn. Ensi viikonlopuksi etsin kivoja maastopyöräilyreittejä, nyt tarvitaan enää auringonpaistetta. Ja kunnollinen matkamittari, pyöräilykengät + lukkopolkimet ja kunnon lamppu. Mutta ilman niitäkin pärjää ensi viikonloppuna. Jospa liikunnan lisäämisellä saisi painon putoamaan tai edes läskin sulamaan.

Rauha 82,1

Paska. Painoa oli tullut lisää, mutta mikäs ihme tuo. Olo oli aamulla muutenkin ankea. Oli turvotusta niin, että silmäpussit silmien alla tunsi eikä silmiä meinannut saada pidettyä auki. No, ei tämä katastrofi vielä ole. Harmittaa toki, kun eisaa itseään niskasta kiinni.

Tänään kävelin hyötyliikuntaa noin 2 kilometriä. Syönyt olen kunnolla, ei herkkuja. Paitsi kaksi kaurakeksiä.

Huomisen aikataulu on tiukka myös. Duunia ja illalla kokous. Ehtiiköhän sitä ulos laisinkaan?

Piiskaa, hei anna mulle piiskaa

Kävin tänään sunnuntailenkillä. En sillä luvatulla viiden kilsan lenkillä, mutta kahden kilsan lenkillä sentään. Ja vettä on satanut tänään aika reippaasti koko päivän. Tunnustan myös syönneeni tänään omenaleivoksen ja aleksanterin leivoksen. HUoh.

Huominen punnaus on varmaan katastrofaalinen enkä vaan saa itseäni kuriin. Aika menee siivillä ja meikä vaan mussuttaa. Toki olen liikkunut lähes päivittäin, mutta kun kunto on kohentunut, pitäisi yltää kovempiin urheilusuorituksiinkin. En ole myöskään päässyt treenaamaan juoksuharjoittelua yhtään. Oi tule jo kevät!!

Nyt tehdään siis niin, että kirjoitan tänne joka päivä vappuun asti päivittäiset liikuntasuoritukseni sekä mussutukseni. Joko sillä tavalla saataisiin minut taas aisoihin.

Ruotuun

Kyllä se nyt niin vaan menee, että mun on alettava säännöllisemmin blogittamaan painonpudotustani. Alkuvuodesta kirjoitin päivittäin ruokapäivkirjaa, sitten siirryin liikuntapäiväkirjaan. Nyt suuhun on alkanut löytää tiensä jälleen karamellit ja liikunta on jäänyt kiireiden vuoksi taka-alalle. Proteiinien saamiseen olen toki yrittänyt edelleen kiinnittää huomiota.

Jospa siis tästä eteenpäin laitan itselleni tiukan karkkilakon (viikonloppua lukuunottamatta) ja päivitän jatkossa liikkumiseni säännöllisemmin. Alkuvuodestahan päätin, että lisään liikunnan määrää kolme kertaa viikossa. Nyt tuo tavoite on hukassa. Olen toki ilmojen myötä alkanut hyötyliikkua enemmän. Nyt liikunta siis tiukempaan seurantaan.

Tänään pääsin vihdoin uimahallille vesijuoksemaan. Se oli todella kivaa pitkästä aikaa. Lisäksi jaksoin paljon pidempään kuin viimeksi enkä hengästynyt niin nopeasti. Illalla kävelen vielä 2,5, kilometriä kokoustamaan.

Sunnuntai-aamulla lupaan käydä viiden kilsan sauvakävelylenkillä.

Rauha 81.8 kiloa

Uskomatonta, mutta totta! Paino tipahtanut - 200g viime viikosta. Vaikka olen löysillyt, olen ollut liikkumatta ja olen syönyt todella kehnosti. Ja herkkuja varsinkin! Hyvä näin. Tällä viikolla minulla on mahdollisuus liikkua, mitä en jätä käyttämättä :)

Rauhan kuulumisia

Lupasin aiemmin kirjoitella kuulumisia hieman myöhemmin. Tässä ne nyt tulevat.

Olin viime viikolla kipeänä. Minuun iski joku omituinen vatsapöpö. Olo oli monta päivää heikkona ja vatsa todella kipeänä. Itse asiassa vatsa oireilee vieläkin. Tämä onkin outo tunne, sillä elämäntaparemontin myötä aiemmat vatsaoireet ovat kadonneet tyystin. En edes muistanut, että sellaisiakin voi olla olemassa:)

Liikuntaa en viime viikolla harrastanut pöpöilyn vuoksi. Hieman kävin kävelemässä lähimaastossa todella rauhallisesti naapurin misun kanssa. Tosin duunissa on ollut todella rankkaa ja fyysistä, että pisteet siitä.

Vielä tavoitteistani. Uusi tavoitteeni on 75 kiloa eli -7 kiloa juhannukseen mennessä. Muutin tavitteeni tuohon blogin sivussa näkyvään taulukkoonkin. Tarvitsen selvästi tällaista vartiointia ja tiukka otetta, muuten ote lähtee helposti luisumaan. Nyt on taas sairastelun jäljiltä ryhdistäydyttävä ja lähdettävä ulos nauttimaan valoisista kevätilloista.

Jännä juttu, mutta hoikistustani ei vielä ole kukaan kommentoinut. Toisaalta, tässä kohtaa vaatteet ovat vasta solahtaneet sopivan kokoisiksi. Nyt olisi tarkoitus pienentyä oikeasti. Tosin olen jo kaivanut yhdet vanhat farkut kaapin ylähyllyltä takaisin käyttööni, juhuu!

Ansan välitilinpäätös

Matkalla herkuttelin melkolailla, mutta onneksi kaupunkimatkalla tulee myös käveltyä. Paino ei siis noussut, mutta ei se laskenutkaan.
Vegaanille Berliini on kyllä aikamoinen herkkukeidas mm. falafel annos hummuksella ja itseleivotulla leivällä 2,50 e ja kaupoista löytyi ihania suklaita, jota oli tehty mm. riisimaitoon. En ole syönyt herkkuani eli valkoistasuklaata ainakaan 13 vuoteen.

"Uusi" tavoitteeni on painaa tuo 64 kiloa juhannuksena. En ole kyllä kovin varma onnistumisestani. Ja epävarmuuus tuskin edesauttaa onnistumista. Laihduttaminen on niin sairaan vaikeata. Nälässä oleminen on kamalaa, mutta 3 kk kokemuksella se on ainoa, mikä auttaa. Yritän nyt kevään tultua liikkua enemmän, jos sillä tavalla voisin pitää ruokamäärät kohtuullisina. Ostin uuden pyörän itselleni. IHANA! Ajaminen tuntui niin mukavalta ja hyvin rullaavalta.

Rauha 82 kiloa

Kolmen kuukauden elämäntaparemontti on takana. Painoa lähti
-8 kiloa! Aivan mahtava fiilis!

Mutta ei tämä tähän jää. Olemme Ansan kanssa päättäneet jatkaa kuntoiluamme toisella kaudella. Oma tavoitteeni on 75 kiloa (-7 kiloa) juhannukseen mennessä. Aikaa on samaiset 3 kuukautta. Sitten voisikin kesän lomailla hyvillä fiiliksillä.

Nyt minun on kiiruhdettava töihin, mutta palataan asiaan!

Rauha 82,7 kg

Huh, viikon saldo + 100 grammaa. Odotin pahempaa.

Viikon kuulumiset. Kuukautiset. Pääsiäismunien ja muiden herkkujen järjetöntä syöntiä. Liikuttu on, sekä bodypilatesta että viiden kilsan lenkki.

Kolmen kuukauden elämäntaparemontistamme alkaa viimeinen viikko. Eiköhän puristeta se kunnolla.

Rauhan juoksukengät

Ihanaa, pääsin pitkästä aikaa bodypilatekseen. Aivan mahtavia pitkiä ja syviä venytyksiä lenkkeilyn ohella.

Bodypilateksen jälkeen piipahdin lähikaupassa, jossa osuin alekorin viereen. Sieltä bongasin aivan mahtavilta jalassa tuntuvat juoksukengät. Toivottavasti ovat myös juoksussa yhtä hyvät!

Eilen illalla kävin lenkillä ja kommukaattorini kertoi, että iltalenkkini pituus on 2,3 km. Matkan pituus yllätti minut, oletin lenkin olevan paljon lyhyempi. Ja mikä parasta, eilen hölkkäsin lenkistä 3/4 ja kävelin vain 1/4. Tämä tarkoittaa, että minulta sujuu 1,5 kilsan hölkät kevyesti, wohoo!!

Tosin hidasta menoahan tuo on, mutta jostain sitä on aina aloitettava.

Ansan viikko kipeänä

Olin kipeänä alkuviikon ja loppuviikon hieman puolikuntoisena. Opittuani edellisen viikon mokasta eli liian aikaisin liikkumaan lähdöstä, en ole tällä viikolla liikkunut lainkaan. Syömisiäni olen kontrolloinut kohtuullisen hyvin, mutta olen taas syönyt sen verran, ettei ole nälkä. Paino ei ole liikkunut suuntaan eikä toiseen.
Tuntuu, että minulla on taas raudan puutetta. Olo on tosi vetämätön. Viimevuosina olen saanut melko helposti anemiaa. Syön rautakuurin ja arvot pysyvät ylhäällä kuukauden tai vähän yli ja sitten laskevat taas. Tavallisesti syömällä ne eivät pysy ylhäällä. Ole yrittänyt kiinnittää huomiota raudan saantiin ruoasta ja sen imeytymistä parantaviin tekijöihin, kuten C-vitamiinin saantiin samalla aterialla. Onko mitään hyviä vinkkejä?
Mutta huomenna lähden reiluksi viikoksi reissuun. Siellä tulee ainakin käveltyä runsaasti ja yritän myös syödä kohtuudella. Rautalisää taidan kyllä vielä käydä ostamassa mukaan. Ensi viikon maanantain punnitus jää reissun takia väliin, mutta palaan asiaan heti kotiuduttuani.

Rauha 82.6 kg

Paino oli aamulla 82.6 kg eli painoa on tippunut viikossa -600 g. Aika hyvä!

En ole ehtinyt pitää kiinni suunnitelmien mukaan liikuntatavoitteestani eli 3 kertaa viikossa ulkoilua, uintia, pilatesta.. Sen sijaan olen työhöni liittyen joutunut ahertamaan kunnolla, mikä vastaa useita kuntosalitunteja. Toisaalta huomaa, että jos iltaisin ei lenkkeile, niin töissä paikat menee jumiin eikä jaksa niin hyvin. Iltalenkkeily vetreyttää mukavasti.

Olen toki käynyt tekemässä pieniä iltalenkkejä. Edelleen ole hölkännyt ja jopa spurtannut osan matkasta. Kunhan kevät koittaa, niin aloitan harjoitella vitosta, josta aiemmin kirjoitin. Nyt ilmat ovat vielä liian vaihtelevia, märkiä ja lumisiakin siihen touhuun.

Ruuan suhteen olen pystynyt pitämään uuttaa ruokailurytmiä päällä. Tavoitteena on syödä säännällisesti ja vähemmän kuin elämäntapamuutosta aloittaessa. Tosin meillä on välillä töissä niin kiire, ettei ehdi syömään ja sen huomaa illalla. Silloin tankkaa ihan himona ruokaa, mutta elimistö ei vain tunnu palautuvan. Saattaa mennä 4-5:kin tuntia ennen kuin olo kohenee rankan, syömättömän työpäivän jälkeen. Olen jo tästäkin ottanut opikseni ja kiireessä hotkaissut edes palan tummaa leipää, jotta verensokerit pysyisivät edes jotenkin kohdallaan.

Nälkää en ole tuntenut, päin vastoin usein on ähkykin olo. Eräänäkin iltana tankkasin 2 suurta lautasellista maukasta ja hieman tulista linssikeittoa, jtoa mieheni oli valmistanut. Virpojien kunniaksi ja kaverin synttärien kunniaksi viikonloppuna on tullut nautittua hieman pääsiäissuklaata, kakkua ja kääretorttua.

Olen huomannut, että merkittävin vaikutus hyvään oloon on toimiva aineenvaihdunta. Vedellä, liikunnalla ja aamupuurolla on suuri vaikutus tähän asiaan. Kun aineenvaihdunta toimii, niin koko keho toimii paremmin ja olo on virkeä.

PS. Ansan haasteesta. Kymppi kuulostaa haastavalta. Kävellen tiedän kyllä siihen pystyväni, juoksu ja hölkkä ovatkin sitten jo asia erikseen:) Eilen tosin iltalenkillä minua tuli vastaan pari, jossa nainen käveli reippaastui ja mies hölkkäsi rinnalla. Voisimme siis varmaan Ansan kanssa harrastaa tällaista metodia.

Työaikani ovat vain todella hankalia. Saan vasta pari viikkoa aiemmin seuraavien viikkojen työvuorolistat, joten vapaa-ajansuunnittelu on todella haastavaa.

Terveysohjelma kommunikaattorissa

Sain kommunikaattorin. Vielä jokin aika sitten pidin moista turhuutena, vaan nyt on mieli muuttunut. Mikä parasta, mieheni asensi siihen terveysohjelman. Voin seurata painoni kehittymistä, pitää liikuntapäiväkirjaa ja ohjelma sisältää toiminnon, jonka avulla laite tunnistaa lenkkeilyreittini, laskee kilometrit ja ajan. Eikös olekin kätevää! Vielä kun oppisin tosiaan käyttämään sitä ohjelmaa..

Tänään puhuin urheiluhullun ystäväni kanssa juoksemisesta ja lenkkeilystä. Hän esitteli minulle huokeahintaisia ja kivannäköisiä ulkoilukenkiään. Minun on pakko hankkia uudet. Asia varmistui tänään iltalenkillä. Tähän asti olen luullut, että vika on minussa, painossani ja huonossa kunnossani, kun jalkojani alkoi viime kesänä aina lenkillä särkemään. Jalkasärky ei tietenkään kannusta liikkumaan.

Viime kerralla kävin lenkillä vanhoilla lenkkareillani, jotka ovat tukevat ja hieman vaelluskenkämäiset. Pystyn jopa niillä hölkkäämään osan matkasta ilman, että jalat alkavat särkeä. Tänään ns. "juoksulenkkarini" jalassa jalkakipu, varsinkin jalkapohjissa tuntui todella kivuliaalta. Heitän siis "juoksulenkkarini" nurkkaan ja hankin uudet.

Haaste

Olen potenut flunssaa koko viikon. Perjantaina kuvittelin jo parantuneeni ja lauantaina lähdin Siuntion hyvinvointikeskuksen naistenpäivän tapahtumaan työkavereiden kanssa. Siellä osallistuimme sambiggiin, vesijumppaan ja chi pilatekseen. Ihania tunteja, mutta vegaani ruoka oli ala-arvoista vaikka mainostivat tekevänsä erikoisruokavalio annoksia. No sunnuntaina oli flunssa taas päällä. Ei pitäisi liikkua ennen kuin on varmasti terve.

Paino ei ole pudonnut vaan pysynyt samana, sillä en kipeänä ole viitsinyt yrittääkään rajoittaa ruokamääriä kovasti. Ja kaikista kurjimpana päivänä herkutteinkin. Pienennän ruokamääriä vasta terveenä, sillä haluan parantua mahdollisimman pian.

Ja kevään innostamana esitän Rauhalle haasteen: osallistutaan Naisten kymppiin!Viiden kilometrin urheilutapahtuma on liian lyhyt, jos kummatkin lenkkeilemme sen verran tavallisestikin. Kympissä on haastetta ( ja siellä esiintyy Dingo). Se maksaa kyllä jonkin verran, mutta voisi silti olla kivaa. Ja koko lenkin voi halutessaan kävellä. Mä vaan tartten jotain porkkanaa, jotta jaksaisin taas käydä juoksemassa.

Rauha 83.3 kg

Jei, painoa tippunut viikossa -1 kilo!

Uusi ruokarytmi on pysynyt hyvin kurissa uuden työpaikan myötä. Päiväruokaan kuuluu paljon salaatteja, raasteita ja kotona tankattu proteiinilisä. Nälkää ei olla nähty vaan hieman on herkuteltukin mm. lakritsilla, jätskillä ja pullalla. Kohtuudella kuitenkin. Se huono puoli duunissa on, että siellä altistuu kaikenlaisille pullapuodin herkuille alttiiksi. Onneksi otin heti alussa tiukan linjan. Herkutellaan sitten, kun on juhlien aika.

Liikunnassa olen siirtynyt lähilenkkeilyyn. Olen 3-4 kertaa viikossa käynyt iltalenkillä jättäen sauvat kotiin. Sen sijaan olen alkanut hölkkäämään osan matkasta. On ollut ilo huomata, miten lenkkeily alkaa sujua. Niin, ja olen toki soudellut uutta soutulaitettamme. Mittarin lukemat tosi ovat aika ankeita, sillä viidessä minuutissa kuluu hyvä jos 10 kaloria eikä sitä laitetta kauan jaksa soutaa.

Nyt katse kohti ensi viikkoa. Painon olisi syytä alkaa 82:lla.

V I H D O I N K I N !

Bileet pystyyn, vihdoinkin paino on pudonnut! Harmi vain, ettei näissä bileissä syödä... En tiedä osuiko Janskun ennustus oikeaan eli keho olisi vihoinkin ymmärtänyt ruveta luopumaan saavutetuista eduista vai puriko nälkäkuuri. Luultavasti kummatkin. Kilo on lähtenyt.
Olen syönyt viikon ajan sen verran vähän, että joskus on ollut nälkä. Veden juonti kummasti auttaa. Ja ehkä hieman perverssiä, mutta oikeastaan nälkä tuntuu hyvältä (paitsi siitä johtuva päänsärky). Tuntuu hyvältä kun tietää, että nyt sitä lähtee... Tuntuukohan anorektikoistakin osittain siltä?
Kilo viikossa on enemmän, kuin olin ajatellut alunperin, mutta alunperi en myöskään ajatellut vain ajatella kahta ensimmäistä kuukautta. Jos saisin tämän vauhdin pidettyä kuun loppuun, saavuttaisin melkein tavoitteeni. Peukut pystyyn!

Rauha 84.3kg

Jopas jotain, paino on tipahtanut sentään -300g vaikka oletin toisin käyvän.

Paino on nyt viime viikot pyörinyt 84-85 kilon välillä. Huomaan kuitenkin, että vasta nyt kehossa alkaa oikeasti tapahtua muutosta. Kokeilin nimittäin kaapin perältä aiemmin hieman tiukkoja vaatteita ylleni ja kas kummaa, ne solahtivat mukavasti päälleni. Että tuli hyvä mieli!

Uusi elämäntilanne eli työpaikanvaihdos on sekoittanut rytmiäni. Lisäksi olen iltaisin ollut todella puhki työpäivän jäljiltä. Vie oman aikanasa ennen kuin keho tottuu uuteen työhön. Tosin eilenkin levättyäni pari tuntia jaksoin vielä lasten nukahdettua vetää urheiluvaatteet niskaan ja lähteä kävelylenkille. Yllätyksekseni hölkkäsin osan matkasta. Jaksoin hölkkäillä jopa pidempään kuin ennen, mikä yllätti positiivisesti.

Olen kuitenkin pyrkinyt syömään säännöllisesti ja liikkumaan 2-3 kertaa viikossa. Tosin herkkuja on tullut popsittua ahkearasti mm jätskiä lakkakastikkeella, suklaapäällysteisiä marsipaanimunia, lakua.. Elokuvissa sentään valitsin karkkien sijaan kuivatut omenat, mikä oli mukava köytö karkkitiskillä.

Viimeinen kuukausi alkoi kolmen kuukauden elämäntaparemonttisarjastamme. Huhtikuun ekana viikonloppuna tulen osallistumaan erään suureen tapahtumaan. Sinne aion saapua 80 kiloisena. Nyt siis herkut kuriin! Tammikuun menosta tiedän, että näissä kiloissa onnistun. Asia tarvitsee vain vähän tahdonlujuutta. Jos en nyt onnistu, niin vitutuksen määrä tulee olemaan sanoinkuvaamattoman suuri.

Edelleen...

Juu. Täällä ei tapahdu mitään. Tai siis tapahtuu, mutta paino ei putoa. Olen liikkunut viikon aikana 5 kertaa, syönyt vähemmän jne. No eipä auta kuin karsia syömisiä entisestään. Mutta nyt mennään kyllä jo nälän puolelle... Mutta niinhän joku kommentoija mulle ennustikin. Tänään olen juonut vettä nälän ja siitä johtuvan päänsäryn selättämiseksi. Ja olen mä tietysti syönytkin, ei tässä sentään vesipaastolla olla. Olen pienentänyt annoskokoa ja syönyt koko päivänä vain 2 palaa leipää. Mutta ei tämä helppoa ole. Miten voikin olla näin vaikeaa?

Rauha 84.6kg

Here we go again! Olen tyytyväinen viikon saldoon 84.6kg. Tulosta tuli viime viikkoon -400g. Turvotus on ohi ja aineenvaihduntakin tuntuu taas pelaavan:)

Tänään olin ensimmäistä päivää uudessa työpaikassa. Jalat ovat kipeinä tottumattomuudesta, mutta mieli hyvä. Työpaikallani on mahdollisuus nauttia lounaaksi maittavia kasviskeittoja ja runsaasti erilaisia salaatteja ja raasteita salaattipöydästä. Illalla sitten kotona vedetään proteiinitankkaus.

Työpaikalla olisi mahdollisuus nauttia myös erilaisia herkkuja kakuista leivonnaisiin, mutta niiden kohdalla otetaan heti alussa tiukka linja. Muuten hommasta ei tule mitään.

Tavoite on saavuttaa maaliskuun loppuun mennessä 80 kilon paino. Nyt ei ole siis varaa löysäillä.

Soutulaite tilauksessa

Urheiluhulluus jatkuu. Nyt tilasimme kotiimme soutulaitteen. Jatkossa en voi siis enää valittaa huonoa ilmaa tai kiirettä. Soutulaitteeseen voi hypätä milloin vain ja vetäistä 15 minuutin jumpat.

Olen käyttänyt soutulaitetta kuntosalilla ja pitänyt siitä. Soutulaite vahvistaa sekä jalkojen että yläkehon lihaksistoa. Nyt vain odotellaan, että laite saapuu kotiin.

Osamaksulla, Hobby Hallista.

Pitkän iän salaisuus

Katselin tänään Yle Teemalta tullutta dokkaria pitkän iän salaisuudesta. Tutkimusten mukaan pitkän ja hyvän elämänsalaisuus on positiivinen asenne elämään ja kaloreiden rajoittaminen. Kaloreiden rajoittamisella ei tarkoiteta mitään nälkäkuuria vaan että syö juuri sen minkä kuluttaa. Oikean kalorimäärän voi päätellä esimerkiksi siitä, että painon pitäisi pysyä koko elämän suurinpiirtein samana. Korkeintaan saisi olla 5 kg painon nousu siitä, mitä on painanut 18-19 -vuotiaana (mutta silloin on täytynyt olla normaalipainoinen!). Ja ravinnosta on saatava kaikki tarvittavat vitamiinit. Liiallinen rajoittaminen taas johtaa aliravitsemuksesta seuraaviin tauteihin ja hormonaalisiin häiriöihin.

Tähän pitäisi kai pyrkiä. Mä painoin n. 63 kg 18 vuotiaana. Nyt on siis 6 kiloa painoa enemmän kuin silloin. Laihdutukseni tavoite ei ole aivan päästä tuohon painoon. Ja koko projektin tarkoitushan on saada syömis- ja liikkumistottumukset pysyvästi sellaisiksi, että paino pysyisi tasaisena. Mutta vaikeaa se on.

En tiedä onko paino pudonnut tälläkään viikolla. Syömisten rajoittaminen on onnistunut suhteellisen hyvin. Repsahduksia on ollut makean himossa: 4 pientä lakupötköä (töissä synttäritarjoomuksia) ja jonkin verran rusinoita ja kuivattuja luomu aprikooseja. Makeanhimo on laantunut, muttei kadonnut. Muistan ajan, jolloin makeanhimon sai taltutettua mansikkajugurtilla. Kaikki ihmettili sitä silloin, nyt minäkin.

Liikkunut olen tällä viikolla enemmän ja vyötärö on luultavasti kaventunut (harmi, ettei tullut mitattua ennen aloitusta), sillä nyt vyö menee pidemmälle kuin vähään aikaan. jee!

Löysäilyä

Olisihan se pitänyt arvata: kuukautiset alkoi. EI ihme, että on turvottanut ja paikkoja kolottanut. Naistenpäivät alkoivat keskellä viikkoa ja olen jälleen kerran kieriskellyt sängynpohjalla menkkakivuissa. Tuntuu kuin puukolla väännettäisiin. Ehkä minun on pakon sanelemana kallistuttava hormonien käyttöön. En vaan millään haluaisi..

Tutut iltalenkit sauvoilla ovat siis saaneet jäädä tällä viikolla. Tiistaina toki olin bodypilateksessa. Ja tänään kiipesin omenapuihimme leikkaamaan niitä. Keho on pienistä ponnistuksista ja omituisista sahausasennoista aivan maitohapoilla. (Oli muuten tosi ketterä olo kiivetä puuhun, joten jotain vaikutuksia 5 kilon painonpudotus ja säännöllinen bodypilates on tuottanut:) Mieli tekisi vesijuoksemaan, mutta se saa nyt odottaa. Seuraavaksi kaadun sängynpohjalle lukemaan hömppäpömppäromaaneja hyvällä omalla tunnolla.

Täytynee mainita, että herkkulinja on lipsunut. Ei pahasti, mutta on kuitenkin. Nyt vedetään tiukka nollatoleranssilinja kuun loppuun. Hieman olen pohtinut pääsiäispaastovaihtoehtoa. Nestepaastolle en ryhdy, sellaisella olen toki joskus ollut. Jonkin sortin paasto tekisi kuitenkin terää, ehdotuksia?

Läskiä lotinaa..

Aamupaino tasan 85 kg. Lisäystä viime viikkoon + 800g. Olo edelleen todella ryvettynyt ja pöhnäinen. Vielä kun olin viime viikolla niii-in innoissani punnitustuloksesta, kun pääsin alle 85 kilon. Nyt on otettava lakki nöyrästi käteen ja ryhdistäydyttävä. Huokaus.

Nyt ollaan muuten ajallisesti puolivälissä tavoitetta. Ja puolet on pudotettavasta painosta tippunut. Ei hassumpaa. Maaliskuun loppuun mennessä olisi vielä toiset 5 kiloa karistettavana. Sitten katsotaan jatkoa ja tahtia. Mielelläni soisin painon olevan jopa 78 kg maaliskuun lopussa. Tämä tarkoittaisi, että olisin "pelkän" ylipainon ylärajoilla enkä enää kantaisi titteliä "lihava". Painoindeksitaulukko löytyy täältä. Toisaalta noin hurja pudotustahti ei ole suositeltavaa, joten ehkäpä tavoite on asetettava vappuun..

Mielenkiinnolla myös odotan, miten elämäntilanteen muutos tulee vaikuttamaan painonlaskuun. Elämäntilanteenmuutoksella tarkoitan uutta työpaikkaa. Erityisesti pohdituttaa säännöllinen ruokailu, terveelliset eväät ja liikunnan määrä. Olenko aivan raato töistä palatessa ja jaksanko enää ikinä lähteä sauvomaan vesisateeseen. Tai ehdinkö enää ikinä ihanalle bodypilateksen aamutunnille. Toisaalta töissä ollessa ei voi roikkua jääkaapilla. Tosin enhän sitä tee enää muutenkaan nykyisin..

Ehkäpä nyt on parasta tehdä orientoitumissuunnitelmia uuden elämäntilanteen suhteen ja sitten vain noudattaa sovittua. Tämä lienee selkeintä minulle.

Ansa kävi vaa'alla

Ja ei taaskaan mitään. No tällä kertaa ei haittaa. Olen kunnostautunut liikunnan suhteen, joten jo se tuo hyvää mieltä. Kävin tänäänkin taas 5 km kävelylenkillä, vaikkei yhtään huvittanut. Lenkin jälkeen on kyllä paljon pirteämpi olo ja ajatuksetkin tuli selvitettyä työpäivän päätteeksi. Huomaan jo muutaman kunnollisen treenin jälkeen kuinka paljon napakampi olo on. Kun vatsa- ja selkälihakset ovat tiukempina, niin ryhtikin on paljon parempi.


Tällä viikolla panostan liikunnan lisäksi ylimääräisten kaloreiden karsimiseen. Esimerkiksi maustetun soijajugurtin vaihdan maustamattomaan. Banaanien sijasta syön omenoita, appelsiineja yms. Jo viime viikolla söin useana päivänä toisena ateriana salaattia, jossa oli mukana papuja, tofua tms.

Rauhan järkyttävä turvotus

Aivan käsittämättömän järkyttävä turvotus! En edes suostu tänään astumaan puntarille punnitukseen vaan siirrän sen huomiselle.

Viikko meni ihan mukavasti putkeen. Söin kohtuudella ja liikuin säännöllisesti. Vaan viikonloppuna lähdimme sukulaisiin ja olen ahtanut järjettömät määrät aivan käsittämättömän rasvaista ja suolaista ruokaa naamariini, joten ei ihmekään tämä turvotus. Ruoskin itseäni tämän päivän ja ryhdistäydyn, katsotaan mitä puntari huomenna sanoo. Selvää kuitenkin lienee, että plussaa tulee roimasti.

Toisaalta oli ilo huomata, miten oma ruokavalio on muuttunut viikkojen aikana. En ole aikoihin syönyt vaaleaa leipää tai rasvaisia valmisruokia kuten paneroituja sipulirenkaita. Olen päässyt irti sokerisista herkuista, mukaan lukien pullat ja muffinit. En ole aikoihin ahminut moista määrää ruokaa kuin viikonloppuna. Huomasin myös, kuinka "moskaruoka" saa pöhöttyneen, tylsistyneen olon ja jatkuvan himon ahmia lisää ruokaa. Kylläisyydentunnetta ei tullut, vain epämiellyttävä ähky.

Ruokailun säännöllisyys, pitkäkestoiset hiilihydraatit ja riittävä määrä proteiinia pitävät elämäni kuosissa. Aikamoinen elämäntapamuutos sisäistetty suhteellisen pienessä ajassa. Ja hyvä näin, sillä nyt elämäntilanteeni on jälleen muuttumassa. Nyt uusi opeteltu elämäntapamuutos on helppo säilyttää, luulisin. Skarppina tässä tietysti täytyy pysyä.

Huomiseen!

Leipää

Jos saisin ottaa autiolle saarelle vain yhden ruoka-aineen mukaani, niin ottaisin leipää. Leipä on suuri paheeni. Leipä on myös laihduttamiseni heikkolenkki. Söisin sitä kuinka paljon tahansa. Nyt olen yrittänyt rajoittaa 6 palaan vuorokaudessa.

Leivon mielelläni itse hyvää leipää. Nyt bongasin reseptin Taivaallista leipää-kirjasta. Hieman muuntelin ja sain aikaiseksi ravitsevaa ja erinomaisen makuista leipää.

n. 250 g keitettyjä punaisia linssejä (tai mitätahansa muuta palkokasvia)
n. 4 dl vettä (linssejä ja vettä tulisi olla yhteensä 7 dl)
1 pussi kuivahiivaa
1 tl suolaa
loraus öljyä
1 rkl siirappia
5 dl riihiruisjauhoja (esim. Liperin Mylly)
7-8 dl hiivaleipäjauhoja

Lämmitä linssit ja vesi hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi (n. 42 astetta). Lisää ensin hiiva ja sitten muut ainekset. Nostata n. 1 tunti, leivo sämpylöiksi ja nostata uudelleen n. 30 min. Paista 225 asteisessa uunissa n. 15-20 min.

Linssit ja savuisen makuinen riihiruisjauho antavat sämpylöille ihanan maun. Muutkin ruisjauhot kuin riihiruisjauho tietysti sopivat tähän ohjeeseen, mutta vain riihiruisjauhoissa on savunmakua.

--------

Olen myös hieman kunnostautunut liikunnan suhteen. Keksin miten täällä metsässä voi jumpata halutessaan. Tietysti tietsikan avulla... Tehokasta, mutta voisi olla pidempi

Mikropuurolla ilmastonmuutosta vastaan

Tänään meillä oli syytä riemuun perheen keskuudessa erään tapahtuman vuoksi. Sen sijaan, että olisin ostanut lähikiskalta herkkuja kotiin, ostinkin Fitness-lehden.

Lehdestä bongasin yllättävän uutisen: valmistamalla puuron mikrossa lieden sijaan vaikutus ilmastonmuutokseen pienenee 70 prosenttia! Oletan, että vertailussa on käytetty vain yhden annoksen keittämistä. Eli suureman satsin keittämiseen tämä ei siinä tapauksessa enää pätisi. Olettaisin myös, että kotimainen tuote on luontoystävällisempi kuin ulkomailta rahdattu. Mielenkiintoisia nämä vertailut kylläkin.

Samassa kappaleessa muistutetaan uudistuneesta kierrätysjärjestelmästä. Nyt kannattaa palauttaa urheilu- ja vesijuomapullot kauppaan, sillä niistä saa pantin. On ihan hyvä, että urheilujuomapullot saadaan kierrätyksen piiriin. Muilta osin en ole ollut kovin ilahtunut kierrätysjärjestelmän uusiutumisesta energiantuhlauksen näkökulmasta.

Maistoin muuten uutta kevytlakua, joka on maustettu yrteillä. Mieheni piti siitä kovasti -minä en. Jälkimaku oli kuin olisi vetänyt pepsodenttia :)

Juosten kohti kesää

Jepjep, muistan hyvin, kuinka uhosin tammikun alussa vihaavani juoksemista. Nyt kun olen säännöllisesti sauvonut itseäni lähiympäristössä, niin kummasti juoksujalkaa on alkanut vipattaa. Olenkin päätynyt asettamaan uuden tavoitteeseen itselleni: Painon pudotus 75-78 kiloon ja sitten lähdetään kokoilemaan juoksemista. Oishan se ihan huippua käydä kesällä juoksemassa pari kertaa viikossa vitonen sauvojen kanssa köpöttelyn sijaan.

Puhuimme asiasta Ansan kanssa ja innostuimme asiasta todella paljon. Päätimme asettaa itsellemme tavoitteeksi Naisten kuntovitosen tai jonkun muun vastaavan kesätapahtuman, johon voisimme yhdessä osallistua. Ansa pystyy käsitykseni mukaan jo nyt spurttaamaan vitosen, mutta mun tavoite olisi juosta edes osa siitä. Näin molemmilla olisi sopiva kannustin jatkaa urheilua kuin pelkkä vaa'an tuijottelu kerran viikossa. Tarkoitushan tässä on kutienkin saada lihaksisto kuntoon, mikä sitten polttaa tehokkaammin rasvaa levossa olessaankin sekä muutenkin kiinteyttää kropppaa.

KuntoPlus-lehden sivuilta löysin
juoksuohjelman juoksuharrastuksen aloittamiseen. Tätä olisi tarkoitus sitten maaliskuun lopulla, huhtikuun alussa tahkota. Samoilta sivuilta löytyy myös muita juoksuohjelmia hieman vaativammalla tasolla jo oleville.

Jos sinulla on vinkkejä kivoista kesän juoksu- ja lenkkitapahtumista, niin vinkkaa niistä meillekin!

Ansa on ajatellut

Rauhalla paino putoaa uskomattoman hyvää vauhtia, mutta mulla ei liikahdakkaan. Sain tällä viikolla herkuttelut kuriin. Tai sunnuntaina syötiin kohtuuttomasti jätskiä ja maissilastuja, mutta oli miehen synttärit. Muuten kyllä hallitsin sunnuntaina syömiseni hyvin.

Olen jatkanut ajattelutyötä laihduttamiseni onnistumiseksi. Saisi tuo ajattelu kuluttaa enemmän kaloreita... Mutta tajusin, ettei mulle sovi tuollainen säännöllinen ja tasainen ruokarytmi. Haluan syödä kerralla kunnollisen annoksen. Jugurtti välipalaksi tuntuu ihan turhalta. Ja kun aloita syömään, niin syön sitten paljon muutakin kuin jugurtin. Ja syödä voin reilusti, vaikkei nälkä olisikaan. Nyt olen muutaman päivän noudattanut tavallista syön isohkoja annoksia, kun on nälkä (paitsi lounas töissä aina säännöllisesti), meininkiäni ja olo on ollut parempi.

Liikunnan suhteen olen hieman kunnostautunut: viikossa kävelylenkki ja kaksi lihaskuntatreeniä. Liikuntaa pitäisi kyllä tulla päivittäin, mutta musta ei näillä säillä täällä metsän keskellä ole siihen. Kun on pilkkopimeää, tappavan liukasta ja vettä sataa, en yksinkertaisesti pysty menemään ulos. Töissä olen kuitenkin aina osan päivästä ulkona. Tähän mun täytyisi panostaa. Jatkan katumusharjoituksiani.

Rauha 84.2kg

Jes, putosihan se sittenkin! Ja vielä näin paljon, ohhoh. Muutosta viime viikkoon on -1.1kg. Tästä on hyvä jatkaa!

Ehdin jo eilen kirjoitella viikon kuulumisia. Viikkoon kuuluu liikuntaa mm perinteinen 5 km:n sauvakävelylenkki, vesijuoksua, jumppaa sekä lyhyempiä iltalenkkejä naapurustossa.

Liikunta on salavaivihkaa tullut osaksi elämäntapaani, toivottavasti se pysyykin sellaisena. Oikeastaan liikkumista kohtaan on syntynyt aikamoinen himo. Kunnianhimo ja tavoitteet senkun kasvavat. Palaan tähän aiheeseen viikolla. Meillä on nimittäin Ansan kanssa suunnitelmia kesää ajatellen. Tai ehkä Ansa ehtii niistä kertomaan ennen minua.

Köhää ja vesijuoksua

Tänään kävin äitini kanssa uimassa. Kotikaupunkini uimahalli on todella huonossa kunnnossa, kolkko, punkkerimainen ja mielestäni epäviihtyisä. Toivon, että kaupungilta löytyisi pian tarvittavat varat uimahallimme modernisoimiseksi 2000-luvulle.

Tämänpäiväinen uintireissu teki kuitenkin poikkeuksen, sillä innostuin todella paljon vesijuoksusta. Se oli uutta, viristävää ja hauskaa! Lupasin äidilleni, että lähden häneen kanssa jatkossakin vesijuoksemaan.

Muutoin kuuluu hieman heikkoa, sillä perheeemme on köhä-kuumeessa. Myös minua on alkanut yskittämään ja nyt alkaa keuhkoissa tuntua ikävältä. En mitenkään jaksaisi nyt tulla kipeäksi! Juuri olin joulukuussa useamman viikon yskässä, se saa mielestäni riittää. Nyt suuntaan apteekkiin ostamaan kunnon C-vitamiinikuurit.

Junnaa, junnaa..

En tiedä mikä on, mutta paino tuntuu vain junnaavan paikoillaan. Olen käynyt koko elämäntaparemontin aikana aamuisin puntarilla ja seuraillut säännöllisesti painoani. Minulle tämä tapa tuntuu tepsivän. Muuten retkahdan helmpommin mässyttelemään. Ehkä painon junnaaminen on vain harhaluulo tai ehkä tuo 85 kilon rajapyykki on joku psyykkinen este minulle päänsisässä. Tulen joka tapauksessa riemuitsemaan, jahka paino näyttää vaikka -100g alle kahdeksanviiden.

Jos jotain hyvää tältä viikolta on kerrottavana, niin tiistaina aamujumpassa löysin pitkät vatsalihakseni sieltä jostain läskien alta. Tähän asti tietyt liikkeet ovat tuntuneet kauheilta ja keho alkaa niissä välittömästi täristä. Nyt kun löysin a) joko lihakset tai b) oikean tavan tehdä vatsaharjoitusliikkeitä, niin jo helpotti kummasti. Myös kehossa tuntui harjoittelu seuraavana päivänä aivan uudella tavalla. Tämähän on siis vain positiivinen merkki! Elättelen toiveita, että tämä junnaus merkitsee sitä, että edes lihaksistoni on kehittynyt parempaan suuntaan.

Ruokavalio on kuluneella viikolla pysynyt kuosissa ja liikkunut olen säännöllisesti. Äskenkin kävin vielä iltalenkillä matkalla kiskalle vuokraamaan lapsille leffaa. Maanantaiaamuna sitten nähdään, pääsenkö alle sen haaveilemani 85 kilon. Onneksi viikonloppua ollaan vihdoin viettämässsä ihan perheen parissa, joten ei tarvitse pelätä namuihin tai virvokkeisiin retkahtamista. Tosin tumma suklaa ja kauralaku ovat valikoituneet nyt uusiksi herkuikseni.

Rauha 85.3 kg

Pahus, paino nousi torstaisesta punnituksesta +300g. Onneksi painon suunta on kuitenkin laskeva viime viikon maanantaihin verrattuna -200g.

Toisaalta toivon saavani tästä uutta ryhtiä elämäntaparemonttiini, sillä viime viikolla ajauduin väärille raiteille. Stressiä, kiirettä, epäsäännöllisiä ruoka-aikoja, lipsumista herkkujen suhteen, liikaa pikaruokia, liian vähän liikuntaa..

Tahtomattani olen joutunut tilanteisiin, jossa minun on ollut pakko syödä joko herkkuja (laskiaispullia ja runebergintorttuja) tai juoda kaljaa. Kuten junamatka täpötäydessä junassa moottoripyöräfanien kanssa. En onnistunut saada paikkalippua junaan, joten päädyin istumaan täpötäyteen ravintolavaunuun puhumaan moottoripyöristä messuvieraiden kanssa. Pakkohan siinä oli tuopillinen ottaa.

Liikunnastakin jouduin laistamaan viime sunnuntaina, sillä nimeämättömästä syystä valvoin lauantain ja sunnuntain välisen yön ja olin aivan raato sunnuntaina. Makasin vain sängyllä, en pystynyt edes kirjaa lukemaan tai telkkua katsomaan puhumattakaan siitä, että olisin kömpinyt ulos kävelylle.

Vaan nyt on aika ryhdistäytyä, ettei homma lipsu täysin käsistä. Pidän tiukemmin ruoka- ja liikuntapäiväkirjaani, syön säännöllisesti pieniä terveellisiä aterioita, saan aineenvaihduntani jälleen liikkeelle, muistan nauttia riittävästi proteiineja ja nukun riittävästi. Kohta lähden aamujumppaan. Kyllä tämä tästä, ensi viikolla paino on alle 85kg.

Ei edelleenkään...

Tälläkään viikolla paino ei ole liikkunut suuntaan eikä toiseen.(Yllätys, yllätys) Ajatustyötä on tehty kovasti (se ei näköjään laihduta).

Asioita, jotka ovat pielessä:
- Liikkumattomuus: viime viikolla en liikkunut lainkaan. Olen väsynyt töistä tullessani ja jämähdän telkkarin eteen.
- Väsymys: Kun väsyttää niin nälättää. Ei jaksa kiinnostua laihduttamisesta eikä välittää painosta. Mieli tekee etenkin leipää ja makeaa.
- Annoskoot: Kun ahmituttaa saattaa syödä esim 4 leipää, 2 jugurttia, hedelmää jne. UH!

Näihin asioihin olisi siis puututtava. Eilen käytiin melkein 2 tunnin kävelyllä metsässä, olen syönyt rautalisää piristyäkseni ja annoskokoihin koetan puuttua. Ja syödä enemmän kasviksia, kun tekee mieli syödä kohtuuttomasti. Tänään söin päivällisellä enemmän punajuuriraastetta kuin itse ruokaa.

Ai niin ja ruokapäiväkirjan pitäminen takkuaa. En muista kirjata kaikkia ýlös, kun syön enemmän kuin jaksan muistaa. taidan lupua yrityksestä ja keskittyä syömään säännöllisesti. Ehkä sekin auttaisi.

Lumilautailua ja tukanlähtöä

Koska on tammikuun ja samalla elämäntaparemonttini ensimmäisen kuukauden vika päivä, niin kävin aamulla puntarilla. Aivan mahtavaa, kuukaudessa on lähtenyt viisi kiloa! Vaikka alunperin ajattelin, että palkitsen itseni 10 kilosta uudella tukalla, niin tänään leikkautin hiukseni. Lyhyempi ja kevyempi look kannustanee eteenpäin. Vielä on sopiva sävytys mietinnässä. Jännä, miten pienillä asioilla saa energiat virtaamaan ja hyvän mielen.

Koska meitä vihdoin hemmoteltiin lumella, niin tänään suuntasimme lapseni kanssa pulkkamäkeen. Mukana meillä oli pulkan lisäksi minisukset ja upouusi lumilauta. Minisukset ja lumilauta tosin oli unohtunut yöksi lumisateeseen, mikä aiheutti sen, että molempien pohjat olivat täynnä jääkikkareita. Laskettelu ei niillä kovinkaan hyvin onnistunut. Sen sijaan pulkalla oli lysti lasketella.

Samalla huomasin jälleen, miten tärkeää on oikeanlainen pukeutuminen, jotta liikkuminen ja ulkona puuhastelu olisi mukavaa. Olin pukenut liikaa vaatetta päälle ja minulle tuli alta aikayksikön kuuma. Tukalaa oloa lisäsi yleensä mukava pipo, joka nyt kuitenkin tipahti koko ajan silmille. Kädessä minulla oli vain ohuet puuvillasormikkaat, jotka tulivat kylmiksi ja lumisiksi nopeasti. Olisin tarvinnut ohuet, kosteutta ja tuulta kestävät ulkovaatteet, joiden alle olisin voinut pukea lämpimeän vaatekerroksen. Kunnon pipon ja luntakestävät paksut hanskat.

Kunnolliset, toimivat ulkovaatteet ovat kuitenkin törkeän kalliita eikä niitä ole suunniteltu minun rehevälle vartalolleni. Tämän vuoksi en ole myöskään tullut hankkineeksi sopivia ulkovarusteita. Vaikka kyllä ehdottomasti pitäisi. Kun omaa sopivat ulkoiluvaatteet, tulee uloskin lähdettyä helpommin.

Ansan viikko hunningolla

Rupesi alkuviikosta jurppimaan pahasti se, ettei paino tipu. No, korjasin asian syömällä pullaa, karkkia, kaakaota, jätskiä ja nautiskelemalla muutaman lasillisen viiniä hyvässä seurassa. Ja yllätys yllätys paino ei ole edelleenkään pudonnut. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja päätin todella alottaa ruokapäiväkirjan pitämisen. Huomasin heti, että söin illalla liikaa. Koko illan oli kamala nälkä. Kun katso ruokapäiväkirjaani niin huomaa, mistä se johtuu. Töissä ollessani en syö riittävästi proteiinia. Mulla on osittain omat eväät ja osittain syön työpaikalla. Pitäisi varmaan siirtyä kokonaan omiin eväisiin ja ottaa välipalaksi leipää, jonka päällä on jotain proteiinipitoista. Tai soijajugurttia, femisoijaa ja marjoja. Mitä muita proteiinipitoisia ja nälkää pitäviä välipaloja on?

Mutta on ollut lohdullista katsoa Teemalta tulevaa saksalaista realitylaihdutussarjaa Läskinvartijat. Ja vartioimista se todella on. Tyytyväisenä huomasin, että vuoden televisiolaihduttamisen jälkeen osalla osaanottajista oli paino noussut lähtötilanteesta. En ole siis ainoa... Tosin ei tässä ole vielä vuotta kulunut. Ja jos laihduttaisin telkkarissa niin mun olisi pakko onnistua. Muuten hävettäisi liikaa.

Mieletön jumppa

Olen ahkerasti käynyt tiistaisin bodypilateksessa. Nyt opemme on pari viikoa lomilla ja hänen sijaisensa vetää ryhmälle rauhallista peppu-vatsajumppaa. Olin hieman epäileväinen etukäteen, mutta suotta. Tunti olikin aivan mieletön!

Olen käynyt vuosien saatossa monilla jumppatunneilla, mutta nyt teimme lukemattomia minulle aivan uusia venytys ja jumppaliikkeitä. Olimme koko pieni ryhmämme aivan haltioissaan tästä jumpasta. Vaikka tempo oli rauhallinen, olivat liikkeet todella tahokkaita. Wau! Minäkin olin ihan fiiliksillä, vaikka en jumpasta yleensä tykkääkään. Toisaalta oli karseaa huomata, miten rapakunnossa sitä on. Enkä tosiaan mahaläskieni vuoksi pääse taipumaan jokaiseen asentoon. Ja jos pääsenkin, niin keuhkoille ei jää tilaa hengittää. Harmillista ja säälittävää. Vaan nyt hommaan tulee muutos!

Onneksi meillä on vielä ensi viikolla sama sijainen -vaihtelu piristää- ja sitten palaamme jälleen tuttuun bodypilatekseen.

Rauha 85.5 kg

Tällä viikolla olen tyytyväinen tuloksiin. Painoa pudonnut viime viikosta -1.4 kg. Viime viikolla tosin painossa oli hieman nousua, lähinnä turvotusta, pämppäilyn vuoksi. Täytyy tosin tunnustaa, että viikonloppu sujui jälleen pämppäilyn merkeissä.

Onneksi tipaton tammikuu alkaa olla loppusuoralla, eihän tällaista menoa jaksaisi kukaan. Olen nauttinut virvokkeita kuluneen kuukauden aikana enemmän kuin koko viime vuoden aikana yhteensä. Huolestuttavaa.

Viikonlopun mässäily on pysynyt aika kivasti nyt kurissa. Tosin lauantaina söin mieheni tekemää aivan taivaallisen hyvää, ja rasvaista, kasvissoijalasagnea. En ole varmaan koskaan syönyt niin hyvää lasagnea! Herkuttelin myös jätskillä pitkästä aikaa. Mitenköhän käy, kun kesä saapuu. Täytynee etsiä painonhallintaan sopivat jätskit.

Järkyttävintä, mitä viikon aikana söin, oli ABC-huoltoaseman kasvispasta-annos. Sisälsi vaaleaa penne-pastaa, kahden väristä porkkanaa, pari parsakaalia ja muutaman parmesanlastun. Mauton ja ravintosisällöllisesti erittäin mitäänsanomaton annos. Lisäksi annos oli törkeän kallis. Parasta annoksessa oli salaattipöydän tumma ruisleipä.

Nyt kömmin keittiöön tekemään itselleni paahdetun ruisleivän savutofulla, nam. Tässä vielä linkki kotimaisen Soyan sivuille, joka valmistaa maan parhaat tofut!

Omega kolmosta ja kalsiumia nassuun

Kun vuodenvaihteessa päätin ryhtyä muuttamaan elämäntapojani ja pudottaa painoa, niin luin tietenkin runsaasti laihduttamisesta ja painonhallinnasta. Luin myös omega kolme rasvahapoista, jotka liikuntasuorituksen aikana polttavat tehokkaasti sokeria ja rasvaa. Olin tuolloin jopa niin epätoivoinen läskieni suhteen, että hetken pohdin mahdollisuutta alkaa syömään kalaöljykapseleita.

Vaan onneksi ihana kasvissyöjä mieheni tuli apuun. Aamulla, ennen kuin olin herännyt, hän oli jo käynyt apteekissa ostamassa Linolive- pellava- ja oliiviöljykapseleita. Siinä ei siis ole kalaa eikä kapseleissa liivatetta. Ihan huippua! En halua mitenkään erityisesti mainostaa suurta lääkefirmaa, mutta täältä löytyy käyttämieni linoliven kotisivut.

Olen aina ollut äärettömän huono syömään lisäravinteita ja pillereitä. Nyt olen kuitenkin innostunut linolive-kapseleiden lisäksi nauttimaan säännöllisesti kalsiumia ja D-vitamiinia. Koska olo on ollut todella väsynyt ja vetämätön, lähinnä kai johtuen tästä vuodenajasta, niin ostimme tänään myös monivitamiinia koko perheelle.

Rauhan salaatti

Huh, tänään aamupaino vaatteilla oli vähemmän kuin eilen pikkareilla. Ehkä jotain toivoa on.. Viikonlopun mässäily aiheutti ilmeisesti mojovat turvotukset, samoin kuin tänään alkaneet naisten onnenpäivät. Turvotuksen kyllä huomaa kropassa. Olo on ankea ja kankea. Raahauduin kuitenkin urheasti bodypilatekseen. Sielläkin tosin huomasi, että keho ei nyt oikein ole messissä.

Ruokarytmistä olen saanut jälleen kiinni. Tänään tein herkullista, ruokaisaa salaattia, jota otan huomenna mukaani työmatkalle. Ennen näillä matkoilla on tullut ahmittua suklaapatukoita ja virvoitusjuomia. Nyt pakkaan mukaani tofuruisleivät ja ihanan ruokaisan salaatin. Tässä teille salaatin ohje vielä.

Simpukkamakaroonisalaatti

Värikästä simpukkamakaroonia (keitin 3 dl)
Kikherneitä (tölkistä)
Aurinkokuivattua tomaattia (muutama ruokalusikallinen)
Tuoretomaattia pilkottuna
(Raejuustoa)

Helppoa, yksinkertaista ja maukasta. Ja proteiinipitoista. Kikherneet voi korvata vihreillä linsseilläkin. Lisämausteita ei tarvita, sillä aurinkokuivattu tomaatti öljyineen maustaa salaatin. Tosin valkosipuli, tuore persilja tai basilika kyllä tekisi salaatista herkkua. Ja sopiihan tuohon lisätä raikasta, rapsahtelevaa jäävuorisalaatti tai herneenversoja, nam.

Ei sentään lisäpainoa

... mutta ei kyllä ole tippunutkaan mitään. Viime viikolla olen hieman lepsuillut ruokavalion suhteen. Viikonloppuna söin 10 karkkia, 1 askin Läckerol cupa-karkkeja ja yhden pullan. Leipää on myös tullut syötyä liikaa. Makean himosta olen päässyt eroon, mutta huomaan että vitutukseen tarvitsen edelleenkin ruokaa. Mieluiten makeaa tai leipää. Ja viime viikolla on vituttanut rankasti, pahoittelen suoraa kielenkäyttöäni.

No nyt maailma näyttää paremmalta: mies unohti älyttömyydet, lunta sataa parhaillaan ja kotikin on siisti.

Kuulin tänään töissä, että kuntosali kylällämme on vihdoinkin avautunut. Menin kokeilemaan, ihan kiva. Ei kovin iso, mutta kivoja ryhmätunteja mm. kuntonyrkkeilyä ja astanga joogaa. Toisaalta rasittavaa jumputuskuntosalimusiikkia. Mutta hinnoittelu on törkeä. Ainoa mahdollisuus on 12 kk jäsenyys 49 euroa kuussa. Samanketjun toisessa paikassa on myös kertamaksu 12 e ja 12 kerran kortti 99 e. Ainoa järkevä vaihtoehto olisi tuo kuukausimaksu, mutta... Mä en todellakaan halua käydä kuntosalilla pimeässä kellarissa ympäri vuoden. Kesäisi paljon mielummin pyöräilen työmatkat, melon ja teen puutarhahommia yms. Ei musta tainnutkaan tulla niiden asiakasta. Pitää varmaan kaivaa kotijumppa välineet esille.

Viime viikolla lupasin aloittaa ruokapäiväkirjan pitämisen, ellei paino ole pudonnut.

Rauhan lankeemus: 86,9 kg

Näin siinä kävi, että puntari näytti tänään +200 grammaa eli 86,9kg. Eipä tässä muuta kuin niskasta itseään kiinni ja takaisin säännölliseen ruokarytmiin. Viikonlopun pämppäilyt ovat pahasta, julistetaan ne siis pannaan.

Eilinen äkillinen järkyttävä jalkakipu on onneksi ohi. Hyvä näin, sillä tänään on luvassa runsaasti kävelyä hyötyliikunnan merkeissä.

Pämppäystä

Aika järkyttävää. Olin kaverin 3-kymppisillä ja pakkohan sitä oli hieman pämppäillä. Nepalilainen ruoka oli hyvää ja olutkin maistui. Hieman kauhulla odotan huomista puntarointia. No, sitä saa mitä tilaa..

Kai sitä on nyt ryhdistäydyttävä, vedettävä sadevaatteet niskaan ja lähdettävä lenkille. Ei tässä nyt muu auta.

Aineenvaihdunta

Olen elämäntaparemonttini ansiosta lukenut lukemattomia artikkeleita ravitsemuksesta, liikunnasta, painonpudotuksesta ja -hallinnasta. Eräs merkittävä asia liittyen painonpudotukseen on aineenvaihdunta. Selkokielellä aineenvaihdunta on sitä, että nesteet ja aineet liikkuvat kehossa. Laihdutuksen kannalta on merkittävää kiinnittää huomiota juuri aineenvaihduntaan.

Yksiseliteisesti viesti lukemistani artikkeleista on ollut selvä: perinteinen armoton laihdutuskuuri hidastaa aineenvaihduntaa ja saa elimistön säästöliekille. Ankara ja nopea laihdutuskuuri kuten perinteiset kaalisoppakuurit ja ihmedieetit syövät lihasmassaa. Ruokailutottumuksia ihmedieetit eivät muuta. Kun laihduttaja palaa entiseen ruokavalioon, lähtee paino jälleen nousemaan vanhoihin mittoihinsa. Tosin sillä erolla, että lihakset ovat surkastuneet ja tilalla on enemmän läskiä.

Laihdutuskuurien sijaan tulisikin laihtua elämäntapamuutoksen avulla. Laihtuminen perustuu tällöin ruokavalion parantumiseen. Ruuan tulisi olla proteiinipitoista ja vähäenergista. Kasvissyöjä saa proteiineja, kuten aiemmin kirjoitin, palkokasveista. Vähäenergista, mutta pitkäkestoista hiilihydraatteja saa täysjyväviljoista. Tämän vuoksi olen vaihtanut välipalani ruisleipiin tofulla. Ruisleivästä paahdettuna vatsanikin tykkää.

Aineenvaihduntaa voi piristää välillä joillakin ruoka-aineilla kuten tulisilla mausteilla, kofeiinilla ja yrttijuomilla. Hyvää aineenvaihduntaa voi helposti ylläpitää säännöllisillä ruoka-ajoilla ja lihasmassan kohentamisella. Lyhyen elämäntaparemontin aikana olen huomannut oman aineenvaihduntani tehostuneen mukavasti.

Muistetaan siis: lihakset kuluttaa energiaa, läski ei.

Rauhalla ruokapäiväkirja

Ansa eilisessa postauksessa pohti ruokapäiväkirjan pitämistä. Minulle tätä vaihtoehtoa on tarjottu monesti aiemmin, mutta se on tuntunut vaikealta eikä kovin mieluisalta vaihtoehdolta. Ehkä juuri sen vuoksi, että minulla on ollut niin epäsäännöllinen ruokarytmi.

Vaan nyt kun minulla on selkeä ruokarytmi ja uusien tapojen opettelu menossa, niin ruokapäiväkirjaa on ollut helppo pitää. Se on oikeastaan tapahtunut kuin vahingossa, huomaamatta. Merkitsen päivittäin ylös syömiseni. Samalla olen kirjannut liikkumiseni sekä satunnaisesti päivän fiilikset. Näin viikon kuulumiset on helppo ja kiva kerrata punnituksen yhteydessä.

Ansan paino ei vaan putoa

Paino ei putoa, ei ollenkaan. Jotain tässä nyt teen väärin. Olen jättänyt kaikki herkut pois, olen ollut napostelematta, olen yrittänyt syödä kohtuullisia annoksia ja olen liikkunutkin 3 kertaa viikossa. Niin ja ruoka on mielestäni suhteellisen vähärasvaista. Pannulle laitan öljyä n. 2 rkl, mutta kerralla teen vähintään 4 annosta. 14% kaurakermaa olen kahden viikon aikana laittanut 2 ruokaan yhteensä yhden purkillisen. Ja useasti olen leipäni syönyt ilman margariinia. Käyttämässäni margariinissa on rasvaa 40 %.

Ehkä pitäisi liikkua enemmän, pienentää annoskokoja ja vähentää rasvaa vieläkin.

Tällä viikolla olen ollut antibioottikuurilla. Lääke otetaan 8 tunnun välein, mutta ennen ja jälkeen lääkkeen ottamisen pitää olla 2 tuntia syömättä. Tasainen ruokarytmi on siis ollut unholassa. Kuuri loppuu huomenaamulla ja sitten yritän palata syömään säännöllisesti. Ehkä kauhea nälkä 4 tunnin odotuksen jälkeen on johtanut syömään liikaa kerralla. Kokeilen näillä eväillä vielä viikon, mutta sitten jos ei vieläkään ole minkäänlaisia tuloksia havaittavissa, niin ryhdyn pitämään ruokapäiväkirjaa.

Jotain positiivista on sentään tapahtunut. Olen muutaman päivän elänyt ilman makeanhimoa. Ensimmäinen viikko oli tuskainen. Kaikki illat ajattelin makeita herkkuja tahtomattani ja koetin keksiä korvikkeita. Kokeilin bloggaamaani pirtelöä ja porkkana sekä kurkkutikkuja soijajugurttidipillä. Epätoivoista? Toisen viikon puolivälissä himo katosi.

Rauha 86,7 kg

Jes, paino putoaa kuin itsestään!

Viikko sujui hyvin ja aika nopeasti. Alku viikosta oli tukkoinen olo, mitään ei tuntunut tapahtuvan ja vatsakin oli todella kipeä. Saattoi tosin johtua siitä, että lapsen koulussa on jyllännyt vatsatautiepidemia ja lapseni sen onnistui jo saamaan.

Painonpudotus on sujunut edelleen ilman nälkää ja hillitöntä kärvistelyä. Paitsi torstaina oli järkytön suklaan ja rasvaisen juustopitsan himo. Ei nälkä vaan puhdas himo. Jouduin tekstailemaan Ansalle ja anomaan armoa. En kuitenkaan omaksi ilokseni sortunut.

Viikonloppuna vihdoin hieman herkuttelin. Söin yhden suklaakonvehdin, hieman kauralakua ja yhden jäätelöveneen. Nämä kyllä tyydyttivätkin jo makeanhimoni. Lisäksi huomasin, että en olisi millään malttanut syödä näitä. Päätin kuitenkin herkutella, sillä lipsun helposti fanaattisuuteen. Uusia, kevyempiä elämäntapojahan tässä tavoitellaan enkä pyri loppuelämääni olemaan ilman herkkuja. Minä kulinaristi, en tosiaankaan :)

Ansan ruokalista

Rauha haastoi minut kertomaan omasta ruokalistastani. Olen tehnyt ruokalistan jo kuukausia sitten. Kyllästyin miettimään aina kaupassa, mitä sinä päivänä syötäisiin. Mieheni tuskastui myös jatkuvaan kyselyyn, mitä hän haluaisi syödä. Mies kun syö ihan mitä vaan, eikä suuria mielitekoja koskaan ole. En tehnyt ruokalistaa sen vuoksi, että saisin ruokavaliotamme korjattua. Uskoakseni se ei ole koskaan ollut syömiseni ongelmakohta.

Tämän viikon ruokalista olisi pitänyt sisällään:

Maanantai: Hapanimelä vokkia (soijasuikale, tofu tai seitan)
Tiistai: Lanttupihvit ja papusalaatti
Keskiviikko: Kikhernekeitto
Torstai: Spagetti bolognese soijarouheesta
Perjantai: Pinaatista keittoa, pihviä tai kastiketta
Lauantai: Uuniperunat, tofua ja soijajugurttikastiketta
Sunnuntai: Papupihvit

En ole kyllä yhtenäkään päivänä seurannut listaa...

Maanantaina söimme härkäpapupyöryköitä täysjyväriisillä
Tiistaina tofukasvisvokkia täysjyväpastalla
Keskiviikkona edellisenpäivän jämiä
Torstaina Soijarouhepyöryköitä, perunaa ja kaurakermakastiketta
Perjantaina Linssikeittoa

Kuten listasta saattaa huomata syömme paljon soijaa. Rauha varoitteli sen allergisoivuudesta. Olemme syöneet soijaa niin monta vuotta ilman oireita, etten pidä itselleni tarpeelliseksi varoa sitä. Ainoa, mikä soijassa mietityttää on sen ekologisuus. Käytän mahdollisimman paljon luomu soijaa. Täällä maalla myös raaka-aineiden saatavuus hieman rajoittaa ruokavalintoja.

Proteiineja pukkaa

Vaikka olen lukenut lukemattomia opuksia kasvissyönnistä, niin olen huomannut laiminlyöväni omaa ruokavaliotani. Liikaa hiilihydraatteja ja rasvoja, liian vähän proteiineja. Vaan tähän olen tehnyt nyt muutoksen. Vegaaniliiton sivuilta voit käydä tutustumassa kasvisruokapyramidiin eli miten koostaa kasvisruokavalio. Vegaaniruokavaliossa ei tosin käytetä mitään eläinkunnantuotteita. Minä täydennän sitä maitotaloustuotteilla.

Keho tarvitsee proteiineja, myös laihdutuksen aikana. Proteiinien syömisessä on tietenkin käytettävä maalaisjärkeä ja kohtuutta, sillä liika on aina liikaa. Kasvisruokavaliossa proteiineja saadaan pääasiassa palkokasveista, pavuista, linsseistä, soijatuotteista, herneistä. Soija on monipuolisin aminohappojen suhteen. Kasvissyöjien iloksi soijasta valmistettuja tuotteita saa monipuolisesti kaupoista. Tarjolla on soijasuikaletta, soijanoppia, tofua, soijamaitoa ja soijasta valmistettua jogurttia, soijarouhetta ja soijajauhetta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että soija on allergisoiva kasvi, joten soijaa kannattaa käyttää harkiten. Proteiineja saa toki monista muistakin kasviksista kuin palkokasveista.

Kasvisproteiinien etu lihaperäisiin proteiineihin on siinä, että lihaperäisten proteiinien mukana saa aina huonolaatuisia rasvoja ja paljon. Kasvisperäisellä proteiineilla menee kevyemmin. Kannattaa muistaa, että kasvissyöjä ottaa tarvittavat rasvansa muualta (kuten kylmäpuristetusta rypsi- ja oliiviöljystä), sillä kasvisruokavalio kootaan eri tavoin kuin perinteinen sekaruokamalli.

Proteiineja tulee kuitenkin syödä myös painonpudotuksen aikana, sillä proteiinit kasvattavat lihaksistoa. Enhän halua käyvän niin, että lihakset surkastuu, mutta läski jää. Lihasmassa polttaa rasvaa lepotilassakin, joten lihaksistosta kannattaa pitää huolta. Lihaksiston kehittymiseen tarvitaan myös liikuntaa, joten kannattaa sisällyttää elämäntapoihin heti alussa sääntö vähintään 3x 30 minuuttia liikuntaa viikossa.

Proteiineja kannattaa nauttia laihdutuksen aikana senkin vuoksi, että proteiinit pitävät pitkään kylläisenä. Minun proteiinipitoisia suosikkejani ovat hernekeitto, linssikeitto, tofupihvit, falafelit ja paputäytteiset tortillat.

Ruokalista

Aiemmin kirjoitin päivän ruokarytmistä. Tarkoituksena on syödä säännöllisesti, mutta vähän/ kohtuudella kerrallaan. Tässä tavoitteessa olenkin pysynyt todella mukavasti. Luontainen näläntunne tulee aina välillä, mutta järkyttävät verensokereita heiluttavat minut normaalisti raivonpartaalle saavat kohtaukset olen saanut kuriin. Samalla olen saanut hillittyä makeanhimoni.

Säännöllisen ruokarytmin lisäksi olen laatinut perheellemme viikottaiset ruokalistat. Meillä on käytössä neljän viikon lista ja Ansan puheista käsitin, että heillä on käytössään kuuden viikon ruokalista. Ansakin ehkä postailee tänne oman listansa nähtäväksi. Voidaan sitten vertailla ja vaklata niitä keskenämme.

Meidän tämän viikkoinen ruokalista on seuraava lounaiden osalta:

Maanantai: Peruna, porkkanapihvit, vihreät pitkät pavut, punajuuri ja kylmä kermaviilikastike.

Tiistai: Juureslaatikko (sisältää soijaa tai linssejä viikosta riippuen)

Keskiviikko: Hernekeitto

Torstai: Kasvislasagne (sisältää soijaa, linssejä tai papuja viikosta riippuen)

Perjantai: Linssipihvit ja perunamuusi (tai vaihtoehtoisesti falafel-pyörykät)

Tavallista kotiruokaa siis, joka maistuu lapsillemmekin. Ruokaan sisältyy aina salaatti, raaste ja näkkileipä. Tosin minun on tunnustettava, että salaattipolitiikka on jäänyt hieman retuperälle. Mutta eihän keikkea voi muuttaa kerralla. Olkoot salaatit ja raasteet ensi viikon proggis.

Viikonlopun ruuat jätän mieheni vastuulle. Hän on erinomainen kokki. Tulen kuitenkin jatkossa kiinnittämään huomiota kerta-annosten kokoon ja säännölliseen ruokarytmiin. Aiemmin olen pystynyt pysymään linjassa viikolla, mutta viikonloput ovatkin sitten venähtäneet kolmen päivän pituisiksi aikuisten karkki- ja herkkupäiviksi. Ja tämähän kyllä näkyy :)

Bodypilates rulettaa

Ei revennyt verkkarit eikä mennyt henki bodypilatestunnilla. Päin vastoin, tunti antoi juuri sitä, mitä odotinkin. Ihania syviä venytyksiä, jotka eivät rasita niveliä. Liikkeet vaativat kuitenkin voimaa ja kehittävät varmasti lihaksistoakin. Ihaninta bodypilateksessa on pitkät venytykset, jotka notkistavat kehoa ja avaavat tiukkoja solmuja kehossa. Lisäksi bodypilates lisää koordinaatiokykyä.

Ihan hyvin pystyin venytyksiin osallistumaan. Tosin sen verran elopainoa on kehooni kertynyt, että esimerkiksi paksu mahani estää minua taivuttelemasta itseäni kaikkiin suuntiin. Aion kuitenkin sinnikkäästi jatkaa bodypilatesta. Jospa tuo kehokin alkaisi kiinteytyä painonpudotuksen mukana. Maaliskuussa osa vatsasta pitäisi olla jo hävinnyt venytysten tieltä.

Ansalla nollatulos

Ensimmäinen laihdutus viikko ei mennyt ihan nappiin. Toisaalta en sitä odottanutkaan. Uudenvuodenaaton herkuttelu, Tallinnan matkan drinksut ja kuukautiset eivät luvanneet hyvää.

Ruokailuni olen saanut varsin hyvin pidettyä kurissa. Herkkuja en ole syönyt kertaakaan, vaikka mieli on tehnyt useasti. Esimerkiksi vaikeaa oli tänään, kun tarjoilin muille töissä Tallinnan matkan tuliaiskarkkeja. En napsassut yhtäkään, vaikka sormet menivät karkkeja kohden monesti.

Eilen illalla taistelin makeannälkää vastaan smoothiella, johon en lisännyt lainkaan sokeria. Ja hyvää oli. Laitoin tehosekoittimeen banaania, pakastemansikoita, soijahiutaleita ja (kevyt)soijamaitoa ja sitten vain sekoitin.

Liikuntaakin olen saanut harrastettua kohtuullisesti. Lähinnä olen kävellyt ja hyötyliikkunut mm. tänään tein lumitöitä. Pitäisi vaan saada otettua itseään niskasta kiinni ja pakotettua taas lenkkipolulle ja kuntosalille. Meidän kylälle avataan tässä kuussa kuntosali, joten sen puuttumisen ei enää pitäisi olla este.

Rauha 87,6 kg

Wohoo, painoa oli tipahtanut mukavasti!

Todellisuudessa tästä vasta todellinen painonpudotus alkaa. Rehevillä ihmisillä, kuten minulla, paino heilahtelee todella paljon päivästä toiseen ja ruokailujen mukaan. Tähän pakettiin kun lisää vielä onnenpäivät, niin paino saattaa vaihdella 1-3 kiloa kevyestikin.

Painon heittely johtaa myös siihen, että painonnousua on hankala seurata ja se saattaa yllättäen hiipiä ylöspäin. Yhtenä päivänä sitä vain tajuaa painavansa 5 kiloa enemmän. Ja taas viisi kiloa enemmän.. Rehevillä ihmisillä vaatteet puristaa aina jonkin verran ja samaten jenkkakahvat tursuaa aina vyötäröllä. Painonnousua ei voi siten seurata edes vaatteiden kiristelystä, kuten hoikkassa kunnossa ollessa. Ensimmäinen etappi painonhallinnassa onkin siis saada painonnousu pysähtymään. Siinäkin on jo omat haasteensa ja vaatii mahdollisen elämäntapamuutoksen. Vuoteen 2007 olen tyytyväinen siinä suhteessa, että sain painoni ankkuroitua 90 kiloon eikä lisäkiloja enää tullut.

Aiemmin olen seurannut painoni kulkua iltapunnituksin. Nyt tulen seuraamaan painoni kehittymistä maanantai-aamuisin, jolloin käyn puntarilla aamupesun jälkeen pikkarit päällä. Seuraava todellinen koitos on viikon kuluttua maanantai-aamulla. Tavoitteena ei ole pudottaa kuin 500 g viikossa, siis suositeltu määrä.

Kuluneen viikon fiiliksistä voin vain todeta, että ne olivat todella hyvät! Ei hampaankiristelyä eikä näläntunnetta. Säännöllinen ruokarytmi piti verensokerit tasapainossa ja vei makeanhimon. Pystyin jopa pakkaamaan loput joulusuklaat kaappiin sortumatta popsimaan niitä. Kunnon pelisäännöt auttavat selvästi ainakin minulla painonpudotuksessa.

Sauvakävelyllä solakaksi

Nyt olen lukenut Fitness-lehtiä ja löysin parikin mielenkiintoista artikkelia sauvakävelyn tehokkuudesta. Eipä siis naureskella sauvoille ja jätetä lajia ainoastaan kukkahattutädeille. Tässä hieman faktaa, paljonko 80 kiloinen henkilö kuluttaa kaloreita tunnissa kävellen:

Leppoisa kävely 4km/ h --> 250
Reipas kävely 6km/ h --> 325
Sauvakävely 5 km/h --> 400
Leppoisa hölkkä 8 km/ h --> 550

Sauvat kannattaa siis todellakin hankkia tehostamaan kävelyä. Lisähaastetta sauvakävelyyn voi hakea maastosta. Ja maastossa käveleminenhän on minusta aivan ihanaa! Voi joko nauttia rauhassa luonnonrauhasta tai sitten voi kuunnella hyvää musiikkia. Tänään ehdin jo tekemään suunnittelemani 6 km:n lenkin heti aamutuimaan ja nyt aion hyvällä omalla tunnolla löhöillä loppupäivän sohvalla. Neljän asteen pakkasesta ja pienestä jäästä johtuen sauvat lipsuivat lenkillä pahasti. Minun täytyy nyt etsiä kaappien kätköistä toiset, pitävämmät päät sauvoihini.

Olo on tänään hippusen kankea ja vetämätön. Jouduin eilen osallistumaan laivaristeilylle harrastustoiminnan puitteissa. Laivaristeilyt eivät yleensäkään ole suosikkipaikkojani, varsinkaan ekologiselta näkökulmalta ajateltuna. Nyt ne eivät houkuta myöskään mässäilyn takia. Ei liikuntaa ja epäsäännölliset ruoka-ajat tekevät tehtävänsä, keho menee nopeasti tukkoon. Osasin kyllä aika hyvin pitää kiinni annoskoosta. Suuhuni kuitenkin sujahti herkkuja jälkiruokapöydästä ja joinpa ihan 4 breezeriä päivän aikana. Jälkiruokapöydän herkut olin tosin jo etukäteen miettinyt ja aika hyvin tässä suunnitelmassa pysyin. Vaikka kovin mieli teki hakea santsikierros. En siis suinkaan ruoski itseäni tämän herkuttelupäivän johdosta, sillä keho kaipaa kerran viikossa vapaapäivän. Tosin silloinkin kannattaa maalaisjärki pitää mukana ja kohtuus kaikessa.

Huomenna maanantaina meillä on ensimmäinen seurantapäivä. Tuolloin nousemme puntarille ja katsomme, millaisia tuloksia olemme ensimmäisen viikon aikana saaneet aikaiseksi.

Ruokarytmiä etsimässä

Luin illalla vanhaa sport-lehteä, josta ilokseni sain lisäkipinää ruokarytmihankkeelleni. Sport-lehdessä oli haastateltu naista, joka oli pääasiassa uuden ruokarytmin ja säännöllisen ruokailun myötä laihtunut vuodessa 26 kiloa. Ei nälkää, ei ihmedieettejä vaan uusi elämäntapa ruokailun suhteen. Tämä on minunkin tavoitteeni. Ei kikkailuja vaan pysyvvä elämäntapamuutos. Jo kuukaudessa tulemme näkemään, auttaako säännöllinen ruokailu painonpudotuksessa.

Ruokailuni uudessa kuosissaan on seuraava:

* Aamiainen, sisältää pitkäkestoisia hiilihydraatteja kuten puuroa. Kahvinjuontia olen vähentänyt, mutta aamuni ei lähde käyntiin ilman kahvikupposta.

* Lounas, tavoitteena pienentää annoksen kokoa säännöllisyyden avulla. Lautaselta löytyy monipuolisen kasvisruuan lisäksi salaattia, raastetta ja näkkäriä.

* Välipala, ruisleipä tofulla, hedelmä

* Päivällinen. Lounas ja päivällinen kompensoi toisiaan. Päivällisellä voi syödä eilisen päivän rippeitä tai esim keiton. Jos lounas oli raskas, on päivällinen kevyempi ja päinvastoin.
Tavoitteena on lisätä proteiinien määrää ravinnossa eli papuja, palkokasveja, linssejä, soijarouhetta, tofua, herneitä. Nyrkkisääntönä edelleen: ei santsata vaan opetellaan syömään kohtuudella.

* Iltapala on rasvaton maitopala kuten viili, piimä tai maitorahka hedelmillä

Noudatan lakto-ovo-vegetaarista ruokavaliota. Kananmunaa tosin en ruuanlaitossa enkä leivonnassa käytä. Lähinnä matkoilla ja valmistuotteissa saatan kananmunaa syödä.

Säännöllinen ruokailu takaa sen, että järjetön nälkä ei pääse yllättämään eikä veren sokeriarvot heittelehtimään. Minulla nälkä aiheuttaa välittömästi vanteen kiristämistä päässä ja alan kiroilemaan ja riehumaan pahemmin kuin vanha juoppo merimies. Nälän yllättäessä tulee myös yleensä ahmittua kerralla liikaa. Tulen siis noudattamaan säännöllistä syömistä tarkasti. Välipaloja toki sallin itselleni tarvittaessa enemmänkin kuin yllämainitsemani kuten hedelmiä tai puuroa. Puuro pitää näläntunteen kurissa pitkään, kunhan sen huomaa syödä ajoissa.

Rauha liikkeellä

Olen päättänyt lisätä liikkumistani elämäntaparemontin kunniaksi. En ole himoliikkuja enkä tunne luontaista intohimoa mitään tiettyä liikuntalajia kohtaan. Koska minun on kuitenkin liikuntaa lisättävä, niin olen yrittänyt löytää itselleni sopivia, luontaisia liikuntalajeja. Tavoitteena on liikkua vähintään 3 kertaa 30 minuuttia viikossa.

Pidän luonnossa ja metsässä kävelemisestä ja samoilemisesta. Olen päättänyt, että tänä keväänä teemme viikottain retkiä poikien kanssa joko lähimetsiin tai merenrannalle. Nyt päämäräni retkillä ei tule enää olemaan eväskori vaan liikunta. Pojille tulen toki ottamaan evästä mukaan, mutta tulen tarkkaan pohtiman, mitä omaan suuhuni retkillä laitan.

Olen kaivanut viime jouluna lahjaksi saamani kävelysauvat eetteristä ja olenkin jo lenkkeillyt niiden kanssa lähiympäristössä. Sauvat antavat hurjasti lisätehoa ja ryhtiä kävelemiseen. Lisämukavuutta sauvakävelyyn tuo iPod-soitin, jonka olen ladannut täyteen hyvää menomusaa. Tästä viikosta lähtien tulen tekemään noin 6 kilometrin lenkin viikottain. Sauvakävely sopii minulle mainiosti, sillä tällä ylipainolla ei paljon asfaltilla eikä kyllä pururadallakaan kirmailla. Otetaan rauhallisesti ja katsotaan hölkkäilyä sitten myöhemmin (vaikka näin toistaiseksi evvk :)

Kolmanneksi liikuntamuodoksi olen valinnut bodypilateksen. En ole vielä päässyt lajia kokeilemaan, mutta se kuulostaa houkuttelevalta. Näillä kiloilla ja näillä tisseillä ei paljon aerobicata ja hyppyjumpata. Paikat ovat toki sen verran jumissa, että bodypilateksen venytykset tulevat taatusti tekemään hyvää. Kävin toisen lapsemme syntymän jälkeen joogassa ja siellä tehdyt venytykset toivat nopeasti vetreyttä ja notkeutta kankeaan kroppaani.

Nämä liikuntamuodot aion siis viikoittain lisätä elämäntapoihini. Tämän lisäksi harrastan paljon hyötyliikuntaa kuten kävelyä ja polkupyöräilyä. Jos hyvin käy ja saamme vielä lunta kevään kunniaksi, niin lumikolaus olisi aika oivaa hyötyliikuntaa. Liikunnan osalta olen toki pohtinut myös vesijuoksua ja punttisalilla käymistä. Katsotaan, miten tästä innostutaan.. Minulle voi myös lähettää sopivia liikuntavinkkejä, jotka sopivat reheville liikuntaa vieroksuville naisille.

Normaalipainoinen Ansa

Painotilanteeni ei ole katastrofaalinen, tiedän jo aloittaessani olevani painoindeksin mukaan normaalipainoinen. Kiloja on kuitenkin muutamassa vuodessa kertynyt viisi. Olo on ikävä, eikä vanhat vaatteet mahdu päälle. Tai mahtuu ne, mutta näky on kamala, kun vyötärömakkarat pullottavat ulkopuolella ja napit paukkuvat irti housuista. Tiedostan myös, että jos jatkan samaanmalliin olen pian ylipainoinen.

Tavoitteenani on löytää taas tasapaino syömiseen ja kimmoke liikkumiseen. Mutta tuollaiset tavoitteet ovat liian abstrakteja. Konkreettinen tavoite on laihtua 5 kiloa maaliskuun loppuun mennessä. Noin puolikiloa viikossa, ensi maanantaina nähdään, miten käy...