Uusi alku?

Jälleen kerran viikko on vierähtänyt ja huomaan, että viikolla ei motivaatiota elämäntapamuutokseen ole löytynyt. Joka päivä mietin, paljonko voisin syödä, etten lihoisi vaikka minun pitäiis tietenkin ajatella, että paljonko minun pitäisi syödä vähemmän ja tervellisemmin, että laihtuisin!

Vuosi sitten tavoitteenani oli saada pois kaksoisleuka. No, se pienentyi, mutta siellä se yhä on. Jos näin kevään korvalla nyt vihdoin saisin tämän uimarenkaan vyötäröltä katoamaan. (Heh, no pienemmäksi..) Näin uusimpia kokovartalokuvia minusta ja tsiisus! Aika matami olen :)

Olen huomannnut, että nämä talviset ilmat eivät enää kannusta minua liikkumaan. Viime keväänä olin ihan innoissani talvikeleillä sauvakävelemässä, nyt se ei enää viehätä vaan tuntuu tylsälle. Tässä syy, miksi en ulkoile. Motivaation puute.

Jos nämä lumet sulaisivat, voisin alkaa vihdoin hölkkäämään. Tai vaikka pyöräilemään. utta mun pää ei kestä enää yhtään näitä loska- ja räntäkelejä. Voi kevätaurinko, tule jo esiin ja sulata nuo inhottavat loskat pois! Inhoan liikkua märässä lumessa, kengät kastuu, askel lipsuu ja paikat tulevat kipeiksi. Jotain muuta, kiitos tilalle!

Auttaisikohan, jos alkaisin päivittämään blogia myös torstaisin? Jospa näin saisin motivaationi takaisin? Voisin kirjata enemmän syömisistäni ja liikkumisistani.

Rauha 82.1 kiloa

Liikuttu on. Nyt olen saanut kävelylenkeilleni seuraa, mikä on ollut hauskaa vaihtelua. Kevättä ja lumien sulamista odotan jo innolla! Vaikka kengät olisi kuinka tukevat, niin ristiselkä tulee kipeäksi ulkona köpöttelystä. Sitä vaan niin pelkää kaatuvansa auringonsulattamalla jäällä ja sohjolla.

Ruokailun kanssa edelleen ongelmia. Miksi ruuan pitää olla niin hyvää? Miksi mies tekee niin herkullisia ruokia, joita en vaan voi vastustaa?

Tsempataan, tsempataan..