Onko siitä tosiaan jo 80 päivää?!

Ainakin blogger niin väittää, etten ole päivittänyt niin pitkään aikaan. Häpeän. Mä vähän luovutin. Mitään ei tapahtunut. Tai on paino pudonnut ehkä parisataa grammaa puolessa vuodessa ja lantionseutu kaventunut, mutta siis ei juuri mitään. Ainoa tapa, jolla sain tulosta aikaan oli nälän näkeminen. Ei kivaa, eikä kestävää.
Mietiskelin jo hyvän aikaa heitänkö hanskat kokonaan naulaan. Mutta en! Mä olen päättänyt laihtua, joten minähän laihdun. Vaikka siihen menisi koko vuosi tai useampiakin.
Nyt mulla on uusia suunnitelmia. Yritän vähentää hiilihydraatteja ruokavaliostani. En siis ryhdy millekään karppausdietille syömään voita ja lihaa. Vaan yritän yksinkertaisesti järkeistää. Huomaan monesti illalla, että pääasiallisesti olen syönyt viljaa: puuroa aamulla, leipää välipaloiksi, pastaa tai riisiä ruuan kanssa (aika usein myös perunaa, jossa siinäkin on paljon hiilihydraatteja) jne. Yritän enemmän syödä tästä lähtien kasviksia mm. salaatteja, keittoja jne. Ja aina ruualla ei tarvitse syödä pastaa, riisiä tai perunaa, vaikka niin kokoelämäni olenkin tehnyt. Onnistuttu on vaihtelevalla menestyksellä. Mökillä äidin luona oli vaikeampaa, mutta joka päivä mietin asiaa.
Liityin myös Elixirin sivustolle, jospa vaikka saisin urheiltua enemmän. Olen kyllä hieman pettynyt palveluun. Ei kannata ehkä liittyä. Suunnitelmissa on syksyllä tuntien alkaessa myös aloittaa uudestaan nyrkkeily ja lisätä muutenkin liikuntaa. Hyvä tapa hoikistua on hankkia hyvät keskivartalon lihakset...

Herkkuperseen uusi yritys

Kyllä se on nyt nöyrästi myönnettävä, että herkkuperse on nostanut jälleen päätään. Elän kuin pieni possu kesälaitumella. Rytmit meni lopullisesti sekaisin sairastuttuani juhannuksen aikoihin, josta palautuminen kesti todella kauan. Sen jälkeen on ollut kesäriemuja tiedossa ja paino senkun nousee. Olo on pöhöttynyt ja väsynyt.

Elämäntapamuutoksen ja painonpudotuksen sijaan haen nykyisin rajaa, kuinka paljon pystyn syömään painoa nostamatta. Eihän tämä ollut tavoitteeni!

Ulkoilu ja liikunta on jäänyt vähiin työelämään siirtymisen jälkeen. Työpäivät ovat raskaita, töissä ei ehdi pitää taukoja ja ruokarytmit ovat todella epäterveellisiä. Kun vihdoin pääsee kotiin, on usein niin naatti, että sitä vaan kaatuu sohvalle ja palkitsee itseään herkuilla. Tai herkullisella ruualla.

Mietin nyt aktiivisesti tämän viikon ajan tulevien viikkojen tavoitteitani ja katson, mihin painoni ankkuroituu. Näköjään en pysty painonpudotusta tekemään, jos se ei ole päällimmäisenä tavoitteenani. Nyt minulla on siihen vielä pari kuukautta mahdollisuus. Syksyllä tulen töiden ja luottamustoimieni takia olemaan pakostakin hullun kiireinen, joten silloin pyritään vain pitämään paino hallinnassa keinolla millä hyvällä.

Palaan siis asiaan ensi maanantaina, ja kerron painoni ja uuden taovitteeni, johon oikeasti sitoudun.