Ruodussa

Kävin jo tänään puntarilla, koska niin tein viime viikollakin. Tajusin, että kun käy viikonlopun aloittajaisiksi puntarilla, niin herkutteluhimot kaikkoavat.
Tämän viikon painonpudotussaldo on vain muutama sata grammaa. Toisaalta ihan hyvin, mutta olen hieman pettynyt. Olisin toivonut painon pudonneen hieman enemmän. Mutta tiedän kyllä, miksei se ole.

Työpäivien jälkeen pilkkopimeässä vesisateessa en saa itseäni ulos liikkumaan. Tiistaina päätin vastoin järjen ääntä lähteä lenkille. Ajattelin, että kyllä se sitten siellä ulkona tuntuu kuitenkin ihan mukavalta. Puin päälle, lisäsin heijastimia, otin taskulampun ja lähdin. Liukastelin jäisen mäen alas tihkusateessa pilkkopimeässä todetakseni, etten oikeasti erota, missä tiereuna loppuu ja missä alkaa oja. En nähnyt taskulampun valokeilan ulkopuolella mitään. Käännyin takaisin ja jatkoin telkkarin katselua. Ulkoilusta ei ihan oikeasti nauti, jos ilma on kamala. Liikuin tällä viikolla lauantaina, sunnuntaina, keskiviikkona ja torstaina. Ja vain kahtena päivänä oikeasti vähän "rankemmin". Toinen oli pitkä (yli 2 tuntia) kävely ja toinen 30 min hölkkä.
Pääasiallinen laihdutusmetodini on kuitenkin oikein syöminen eli hiilihydraattien vähentäminen kohtuulliselle tasolle, kasvisten lisääminen, annoskokojen kohtuullistaminen, säännöllinen syöminen ja herkuttelun poisjättäminen. Kaikki muu toimii, mutta leipä mua himottaa. Ja leivän päälle pitää laittaa margariinia. Välillä on hetkiä, jolloin suupielistä valuu kuola, kun ajattelenkin ruisleipää margariinilla. Leivän syöntiä pitäisi vielä karsia ja ainakin opetella syömään ne ilman margariinia. Ensi viikon tavoite on syödä vain 2-3 palaa leipää päivässä. Jos voisin söisin 20 palaa... Tällä viikolla on mennyt 3-4 palaa päivässä.

Himottaa!!

Mä en kestä enää tätä tunnetta! Mua himottaa kaikki mahdollinen! Tekee mieli suklaata ja jätskiä ja lakua.. Yhtenä iltana puputin näkkäriä juustolla, raejuustoa, hapankaalia.. Tunnustan sortuneeni viikolla erittäin kuivaan ruunebergintorttuun sekä muutamiin paloihin tobleronea. Sekä erittäin rasvaisiin, mutta ah niin makoisiin soijamakkaroihin.

Syönyt olen kunnolla ja monipuolisesti. Tämä ei siis ole nälkää vaan himoa erilaisiin ruokiin. Ihan sitämätön olotila! Kehoni ei selvästikään halua luopua yhdestäkään ihrakilosta vaan laittaa kynsin hampain vastaan. Voi apua..

Pullataikinamaha

Tänään matkalla töihin ajattelin, että minulla on pullataikinamaha. Maha ei ole ikinä palautunut synnytysten jälkeen vaan raskauksista jäänyt reppu hyllyy yhä vyötäröllä. Vuosien saatossa pullataikina on vain paisunut ja paisunut, saamatta siitä mitään otetta.

Vaan viime keväänä vähennetty 10 kiloa on jo pienentänyt ylipursunutta pullataikinaa. Olen innoissani, sillä nyt pullataikinasta alkaa pikkuhiljaa huomata sen kutistuminen. Mitä pidemmälle projekti etenee, sitä helpommin tulokset tulevat olemaan silmin havaittavissa. Seuraava viiden kilon pudotus tulee varmasti näkymään, jei!

PS. Lupasin palkita itseni viime keväänä, kun saan kymmenen kiloa rikki. Tuolloin en ikinä päässyt parturiin, vaikka kovin haaveilin. Nyt olen vihdoin tilannut ajan torstaille. Jospa vihdoin löytäisin luottokampaajan!

70,5 kg

Juttu ei tänään oikein luista huonosti nukutun yön ja väsyttävän uimahallikeikan jäljiltä. Mutta paino on pudonnut! Paino on nyt hieman yli 70 kg. Meillä on sellainen ikivanha heiluriviisari mittari, joka ei näytä sadoissa grammoissa painoa, joten laskuriin merkaan vielä 70.5, vaikka se todellisuudessa taitaa olla muutaman satagrammaa vähemmän.

Rauha 83,3 kiloa

Jes, suunta on oikea eli laskeva. Eilen söin parit kunnon satsit perunaa soijarouhekatikkeella ja se tuntuu elimistössä. On edelleen todella täysi olo, mutta todella hyvä!

Ansa piipahti meillä viikonloppuna. Laitoin Ansankin kokeilemaan meidän puntaria, joka on kalibroinut itsensä ylöspäin. Tämän saman ilmiön todisti Ansa. No, näillä kuitenkin mennään, mitä on. Vaaka näyttää mitä näyttää, mutta suunta on oikea.

Viikon aikana olen liikkunut aika hyvin. Paljon pitkiä kävelyretkiä, luistelua ja pulkkamäkiä. Edessä on täysi viikko. Yritän mahduttaa niin paljon kuin mahdollista kävelyretkiä sekaan.