maanantai 5. tammikuuta 2009

Ansa palaa nöyränä

Joudun menemään töiden takia uimaan ainakin 3 kertaa tammikuun aikana. Varastoistani löytyi uimapuku 1990-luvulta ja jokuset bikinit. Bikinit eivät ole kaiketi riittävän säädylliset, eivätkä välttämättä pysy kovassa menossa päällä. Ja uimapukua ei viitsi edes ajatella. Oli pakko lähteä uimapuku ostoksille. Valkkasin kivan näköisen shortsi-toppi yhditelmän kokoa L ja menin sovittamaan rohkeasti. Itku meinasi tulla. Jatkoin seuraavaan kauppaan ja ostin mustan, tavallisen uimapuvun. Ja päätin etten syö enää ikinä.

Olin muutenkin jo päättänyt ryhdistäytyä uuden vuoden kunniaksi. Koko syksy meni sairastaessa. Kolme viikkoa makasin jonkin hengitystieinfektion kourissa sängyssä sairaslomalla. Töihin mentyäni tauti jatkui kuitenkin vielä kuukauden. Sairastin siis yhteensä 7 kamalaa viikkoa. Kiloja kertyi iloisesti 4.

Sairastaessa oli aikaa miettiä tätä koko laihdutusprojektia. Ja syitä siihen, miksi olen lihonut.
Olen nyt 10 kiloa painavampi, kuin nuorempana. Painon nousu alkoi muutettuani maalle. Kaupungissa en liikkunut ikinä autolla. Kuljin joka paikkaa kävellen tai pyörällä. Iltaisin kävin jumpissa, kävelyllä tai kavereilla. Nyt kuljen pääasiassa autolla ja iltaisin en liiku sohvalta minnekään jääkaappia kauemmas. Tai rehellisyyden nimissä kesäaikaan olen yrittänyt kulkea töihin mahdollisimman usein pyörällä kun ei ole aamuvuoroa. Opiskelijana olin köyhempi, millä oli suora vaikutus ruokavalioon. Nyt kastikkeisiin on kiva lorautella kaurakermaa, leivän päälle laittaa soijajuustoa tai seitanmakkaraa jne. Ja karkkiakin on varaa ostaa vaikka joka päivä.
Laihtuakseni tarvitsen kokonaisen ajattelutavan muutoksen. Herkuttelu kuuluu vain juhliin, töihin on kuljettava mahdollisimman usein pyörällä, iltaisin on liikuttava ja illoiksi pitää kehitellä toimintaa. Ehkäpä se piristää mieltäkin.

Toinen lihomiseen vaikuttava tekijä on varmasti se, että töihin menon myötä uniongelmani ovat pahentuneet. Heräilen melko usein kello 3-4 välillä aamuyöllä, enkä saa unta uudestaan muutamaan tuntiin. Opiskelijana saattoi nukkua tarvittaesa pidempään tai liian väsyneenä jättää vaikka koko päivän väliin. Töihin on pakko mennä. Useasti minulla on aamuvuoro, jolloin töissä pitää olla jo 6.10. Niinä öinä tulee etenkin nukuttua huonosti. Monesti olen niin väsynyt, että tuntuu kuin eläisin sumussa. Silloin on mukava syödä leipää, karkkia jne. energiapitoista ja katsoa telkkaria, jos vaikka piristyisi. Oikeasti enemmän taitaisi piristää LYHYET päikkärit ja ulkoilu.

Yritän ottaa nyt itseäni niskasta kunnolla kiinni!

Rauha 84,1

Niillä mennään mitä on. Viikolla vaaka alkoi temppuilla ja kalibroi itsensä uudelleen. En nyt sitten osaa sanoa, miten paikkansa pitävä tulos tämä on.

Olen kuitenkin palannut ruotuun. Namuja ja pullia ei ole mennyt suuhun. Ruokailurytmi on takaisin ja liikuntaa olen harrastanut sauvakävelyn muodossa säännöllisesti.

Mies lupasi hankkia uudet patterit vaakaan. Tästä se lähtee!