Vaaka temppuilee

Eilen imuroin innoissa kotia uuden vuoden juhlaa varten ja innoissani imuroin vaa'ankin kunnolla. Vaan mitä sitten tapahtui? Vaaka kalibroi itsensä kilon pari ylöspäin. Varmistin asian tänään käymällä vanhemmillani punnituksessa. Heidän vaakansa on näyttänyt säännöllisesti 0.5-1 kiloa vähemmän kuin meidän. Kun siis lenkkivaatteet päällä punnitisn itseni vanhemmillani, painoin 83,5 kiloa. Kotona kymmenen minuuuttia myöhemmin samat vaatteet päällä 85 kiloa. Hiemanko ottaa päähän, murrrr.

Katsotaan maanantaina, mitä vaaka näyttää. Turvotus on parissa päivässä selvästi lähtenyt ja aamupaino oli laskusuunnassa (lähempänä 83 kiloa). Olen lisännyt liikuntaa ja tänäänkin kävin napakassa, mutta aurinkoisessa pakkassäässä 4,5 kilometrin lenkillä.

Olo onkin nyt todella hyvä. Olen pitänyt kiinni karkkilakosta enkä ole mussuttanut pullaa töissä. Olen syönyt tunnollisesti: vähän kerrallaan, uasean kerran päivässä. Päivittäisistä prostkuista olen myös pitänyt huolta tofun, soijarouheen ja soijapyöryköiden muodossa. Loppuviikosta täytynee turvautua myös linsseihin ja hernekeittoon. Riittävästä nesteestä olen huolehtinut lisäämällä veden juomista ja siirtymällä kahvista teen juontiin. Kokonaan en toki kahvista voi luopua. Ilman aamukahvia en aamuun pysty heräämään.

Uusi vuosi kului lasten kanssa lettukestejä pidelleen. Söin hitaasti nauttien kaksi vohvelia mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Tänään mieheni teki uuden vuoden klassikkoruuan: vegaaniset sushirullat. Niitä on kiva maistella makean soijakastikkeen ja tulisen makean chilikastikkeen kanssa.

Vatsakipuja ja kramppeja

No ei ala hyvin tämäkään homma. Aamulla duunissa sain omituisen vatsakrampin. Ei pahaa oloa tai oksetusta vaan kivulias kramppi. Ja sellaista tautia on nyt kuulemma liikkeellä. Nyt illalla kipu vatsalaukussa on yltynyt. Edelleenkään ei okseta, mutta sattuu ihan perhanasti. Olen ihan sänkykamaa. En tiedä, miten pitkään tämän taudin oletetaan kestävän, toivottavasti ei montaa päivää!

Tavoitteista:

Luin tänään postiluukusta ilmestynyttä Kodin kuvalehteä. Siinä neljä 40-koon naista kertoo omasta kehostaan. Eräs nainen on 162 cm pitkä ja laihduttanut pari vuotta sitten 20 kiloa. Oli helppo samaistua häneen. Nyt nainen painaa 72 kiloa ja on siis vaatekokoa numero 40. Ajattelin, että 72 kiloa kuulostaa kivalle ja on helppo ottaa tähtäimeksi. Se tarkoittaisi nykyisestä lähtöpainostani 12 kiloa kevään mittaan. Minun vaatekokoni tulisi olemaan oletettavasti 42. Se kuulostaa jo lupaavalta. Saisin vihdoin vaatteita, jotka eivät "vain mahtuisi päälle" vaan jotka voisin itse ihan oikeasti valita oman makuni mukaan. Wau! Tämä tieto kannustanee minua jättämään herkut syömättä ja liikkumaan reippaasti, jahka näistä vatsakrampeista selviän. (Tällä hetkellä vaatekokoni on 46-48 mallista riippuen).

Samainen nainen kannusti osuvasti laihduttajia retkahduksissa. "Eihän kukaan ajattele parkkihallissa naapuriautoa naarmutettuaan, että kaikki on pilalla, ja hakkaa saman tien muitakin autoja romuksi. Elämä jatkuu, vaikka välillä tekee virheitä."

Rauha 84 kiloa

Hömm, hieman on paino noussut viime keväästä (noloa). Keho on ihan turvoksissa ja se näkyy aamunaamasta, kun katsoo itseään vessan peilistä. On siis syytäkin ottaa itseään niskasta kiinni ja antaa joulukonvehdeille kyytiä. Samalla pitänee luvata, että pullien mussutus töissä lakkaa nyt.

Tästä sitten vaan reippaasti kohti kevätkevennystä!