maanantai 21. huhtikuuta 2008

Ai v********a?! Niin täälläkin

Joo v*******a tuntuu olleen täällä koko laihdutusprojekti. Ainoa keino, jolla saan painon tippumaan on nälän näkeminen. Enkä millään jaksa sitä. No olen päättänyt siirtyä syömisen rajoittamisen sijaan kuluttamiseen. Ostin uuteen ihanaan pyörääni lukkopolkimet, matkamittarin ja lukon. Juomapulloteline vielä puuttuu. Viime viikolla on tullut pyöräiltyä yli 90 km. Ihan kohtuullista huomioiden, että on eka pyöräilyviikko ja että pääasiassa olen ajanut mäkisiä hiekkateitä. No paino ei yllätys yllätys ole pudonnut. Mies kuitenkin kommentoi mun tuntuvan kiinteämmältä. Jenkkakahvoistakaan ei saa kuulemma enää kunnolla kiinni. Huh. Ehkä mulle on tullut lisää lihasta, joka kuluttaa enemmän energiaa... Olisi varmaan alkuun pitänyt myös ottaa mittoja itsestään, että näkisi sellaistakin muutosta.

Koetan siis jatkossa syödä normaalisti, mutta liikkua enemmän. Jos liikkumalla saisin kulutettua sen verran kaloreita, että paino putoaisi hiljalleen. Kyseessä on siis taktiikan vaihto. Jos paino ei putoa, niin ainakin kiinteydyn ja kunto paranee. Jatkossa lupaankin blogata myös painon epätiputuksen lisäksi viikon liikuntakerrat.

Rauha 82 kg

P#rkle! Nyt musta tuntuu, että mun keho jo suorastaan v#ttuilee mun kanssa. Viikolla paino oli jo hyvissä lukemissa, kun käväisin aamuisin puntarilla. Vaan kun maanantai-aamu koittaa, niin tässä tulos.

Olen liikkunut. Olen syönyt kohtuudella. Olen syönyt monipuolisesti ja proteiinipitoista ruokaa.

Eilen olin vielä koko päivän kasvimaalla ja nyt on paikat aivan kipeinä. Onko tämä uusi rajapyykki kuten 85 kiloa? Psykologinen ylitys, jonka ohi en tahdo millään päästä. Olen nyt niin suivaantunut asiasta, että kärsin seuraavan viikon vaikka nälkää, mutta ensi viikolla nähdään! Vaa'an lukema saa luvan näytää alle 82 kiloa -ja reilusti.