Tunnesyöjä

Olen tehnyt itsestäni hyvän havainnon viimeisen viikon aikana. Olen tunnesyöjä. Kun ottaa päähän ja harmittaa, niin kävelen itsestään keittiön kaapeille. Tällä viikolla olen useamman kerran löytänyt itseni availemasta kaappien ovia: Mitä hyvää täällä on!? Onneksi ei ole ollut muuta kuin pähkinöitä ja rusinoita.

Kaappien ovia availlessani aloin miettimään, miksi oikeastaan olen siellä. Nälkä? Ei. Mieliteko? Ei oikeastaan. V***tus? Joo! Sittemmin olen osannut kaapilla ollessani kysyä, että ottaako päähän. Ja jos vastaus on myönteinen, voin laittaa ovet kiinni ja rentouttaa itseani muuten. Kupponen teetä, musiikin kuuntelu tai kiva puuhaaminen auttaa kyllä.

Mies otti minusta tänään valokuvia. Voi kauhistus sentään. Pelastusrengas vyötäröllä villatakin alla. Totesin, että tämä projekti on todella tarpeen!

Ansa 73,3

Lupasin käydä lauantai aamuna puntarilla. Vauva ja minä nukuimme kuitenkin extrahuonosti tuon yön, joten täysin unohdin aamulla moiset lupaukset. Tänä aamuna kävin ja puntari näytti noin 73,3. Ihan tarkalleen on vaikea sanoa, kun meidän vaaka on sellainen vanhanaikainen heilurivaaka.

Minun lupaukseni herkuttomasta tammikuusta on armottomasti rikottu. Olimme eilen kylässä. Siellä tarjottiin minulle vartavasten ostettua soijajäätelöä, joten en kehdannut kieltäytyä. Koska rikoin lupaukseni, päätin ottaa jäätelöä vielä toisenkin annoksen. No eikös niin, että poikkeus vahvistaa säännön? Koska aloitus meni hieman pipariksi (jäätelöksi) päätin pidentää herkkulakko aikaa. Seuraavan kerran herkkuja syödään vasta 10.2. miehen syntymäpäivänä. Aloitin jo suunnittelemaan millaisen herkkukakun leivon silloin. huoh.

Ei tämä alku muutenkaan aivan putkeen ole mennyt. Löin varpaani kiveen monta päivää sitten ja se on edelleen kipeä. Kengät jalassa pystyn kyllä kävelemään. Ensi viikolla alkaisi taas kuntopiiri, jossa ollaan paljain jaloin. Saa nähdä paraneeko varvas siksi.

Mutta on jotain mennyt hyvinkin. Olen syönyt lapsen kanssa samaan aikaa ja mielestäni erittäin kohtuullisia annoksia. Nälkä ei ole ollut. Mielitekoja on kyllä ollut, mutta mandariineilla on niistä selvitty.

Rauha 93.3 kiloa

Suunta on alaspäin. Enemmänkin olisi toki voinut ja saanut olla ;) Tällä viikolla muistan viikonlopuherkuttelun vaarat!

Odotan kovin innolla, että jumppalat aukeaisivat taas. Haluan mennä kokeilemaan tuttuun paikkaan mielenkiintoista jumppaa, mutta ensimmäinen tunti on vasta ensi viikolla. Huoh. Myös kaupungin suksienvuokrauspiste avautuu vasta ensi viikon alussa, vaikka mieli tekisi kokeilla suksimista nyt heti. Täytynee tyytyä kotijumppaan ja kävelyyn.

- Rauha

PS. Löysin tänään Adidaksen Stabil -sisäkengät alelaarista huokeaan hintaan. Aiemmin 129 euroa maksaneet tossut maksoivat nyt alle 4-kymppiä. Tuntuvat todella hyviltä jaloissa. Väri ei ole mitä onnistunein, mutta en valita. Hyllyssä oli tasan yhdet tällaiset kengät ja vieläpä oikeaa kokoa. Nyt siis vaan jumppaamaan!

Lunta, lunta ja vielä kerran lunta!

Onneksi on talvi ja lunta, mikä antaa hyötyliikunnan iloa omakotitaloasujalle. Liikuntaa on tullut harrastettua lumenluonnin merkeissä useita kertoja viikonlopun aikana. Myös piharakennusten katoille olen päässyt kiipeämään ja luomaan lumet sieltä pois. Kesäisin on aina vaikea käsittää, kuinka paljon niille talvisin lunta kertyy. Mutta uskokaa pois, kyllä sitä kertyy!

Tänään olen syönyt maapähkinä-juurespataa, mikä on älyttömän hyvää, sekä tomaattisosekeittoa. Herkkuja on tullut napsittua mm pirtelöä ja muutamia paloja suklaata sekä popcornia. Vaikka popcorn taitaa olla aika kevyt ja haitaton herkku?

Helposti vain sitä perjantain herkkupopsiminen jää näköjään päälle. Jatkossa pitää tarkemmin huolehtia, että sunnuntai ei ole enää herkkupäivä. Yksi herkkupäivä viikossa; joko torstai, perjantai tai lauantai on oikein sopiva.

Huomenna on sitten virallinen punnituspäivä. Jännittää!

- Rauha