Junnaa, junnaa..

En tiedä mikä on, mutta paino tuntuu vain junnaavan paikoillaan. Olen käynyt koko elämäntaparemontin aikana aamuisin puntarilla ja seuraillut säännöllisesti painoani. Minulle tämä tapa tuntuu tepsivän. Muuten retkahdan helmpommin mässyttelemään. Ehkä painon junnaaminen on vain harhaluulo tai ehkä tuo 85 kilon rajapyykki on joku psyykkinen este minulle päänsisässä. Tulen joka tapauksessa riemuitsemaan, jahka paino näyttää vaikka -100g alle kahdeksanviiden.

Jos jotain hyvää tältä viikolta on kerrottavana, niin tiistaina aamujumpassa löysin pitkät vatsalihakseni sieltä jostain läskien alta. Tähän asti tietyt liikkeet ovat tuntuneet kauheilta ja keho alkaa niissä välittömästi täristä. Nyt kun löysin a) joko lihakset tai b) oikean tavan tehdä vatsaharjoitusliikkeitä, niin jo helpotti kummasti. Myös kehossa tuntui harjoittelu seuraavana päivänä aivan uudella tavalla. Tämähän on siis vain positiivinen merkki! Elättelen toiveita, että tämä junnaus merkitsee sitä, että edes lihaksistoni on kehittynyt parempaan suuntaan.

Ruokavalio on kuluneella viikolla pysynyt kuosissa ja liikkunut olen säännöllisesti. Äskenkin kävin vielä iltalenkillä matkalla kiskalle vuokraamaan lapsille leffaa. Maanantaiaamuna sitten nähdään, pääsenkö alle sen haaveilemani 85 kilon. Onneksi viikonloppua ollaan vihdoin viettämässsä ihan perheen parissa, joten ei tarvitse pelätä namuihin tai virvokkeisiin retkahtamista. Tosin tumma suklaa ja kauralaku ovat valikoituneet nyt uusiksi herkuikseni.

Rauha 85.3 kg

Pahus, paino nousi torstaisesta punnituksesta +300g. Onneksi painon suunta on kuitenkin laskeva viime viikon maanantaihin verrattuna -200g.

Toisaalta toivon saavani tästä uutta ryhtiä elämäntaparemonttiini, sillä viime viikolla ajauduin väärille raiteille. Stressiä, kiirettä, epäsäännöllisiä ruoka-aikoja, lipsumista herkkujen suhteen, liikaa pikaruokia, liian vähän liikuntaa..

Tahtomattani olen joutunut tilanteisiin, jossa minun on ollut pakko syödä joko herkkuja (laskiaispullia ja runebergintorttuja) tai juoda kaljaa. Kuten junamatka täpötäydessä junassa moottoripyöräfanien kanssa. En onnistunut saada paikkalippua junaan, joten päädyin istumaan täpötäyteen ravintolavaunuun puhumaan moottoripyöristä messuvieraiden kanssa. Pakkohan siinä oli tuopillinen ottaa.

Liikunnastakin jouduin laistamaan viime sunnuntaina, sillä nimeämättömästä syystä valvoin lauantain ja sunnuntain välisen yön ja olin aivan raato sunnuntaina. Makasin vain sängyllä, en pystynyt edes kirjaa lukemaan tai telkkua katsomaan puhumattakaan siitä, että olisin kömpinyt ulos kävelylle.

Vaan nyt on aika ryhdistäytyä, ettei homma lipsu täysin käsistä. Pidän tiukemmin ruoka- ja liikuntapäiväkirjaani, syön säännöllisesti pieniä terveellisiä aterioita, saan aineenvaihduntani jälleen liikkeelle, muistan nauttia riittävästi proteiineja ja nukun riittävästi. Kohta lähden aamujumppaan. Kyllä tämä tästä, ensi viikolla paino on alle 85kg.

Ei edelleenkään...

Tälläkään viikolla paino ei ole liikkunut suuntaan eikä toiseen.(Yllätys, yllätys) Ajatustyötä on tehty kovasti (se ei näköjään laihduta).

Asioita, jotka ovat pielessä:
- Liikkumattomuus: viime viikolla en liikkunut lainkaan. Olen väsynyt töistä tullessani ja jämähdän telkkarin eteen.
- Väsymys: Kun väsyttää niin nälättää. Ei jaksa kiinnostua laihduttamisesta eikä välittää painosta. Mieli tekee etenkin leipää ja makeaa.
- Annoskoot: Kun ahmituttaa saattaa syödä esim 4 leipää, 2 jugurttia, hedelmää jne. UH!

Näihin asioihin olisi siis puututtava. Eilen käytiin melkein 2 tunnin kävelyllä metsässä, olen syönyt rautalisää piristyäkseni ja annoskokoihin koetan puuttua. Ja syödä enemmän kasviksia, kun tekee mieli syödä kohtuuttomasti. Tänään söin päivällisellä enemmän punajuuriraastetta kuin itse ruokaa.

Ai niin ja ruokapäiväkirjan pitäminen takkuaa. En muista kirjata kaikkia ýlös, kun syön enemmän kuin jaksan muistaa. taidan lupua yrityksestä ja keskittyä syömään säännöllisesti. Ehkä sekin auttaisi.