En tiedä mikä on, mutta paino tuntuu vain junnaavan paikoillaan. Olen käynyt koko elämäntaparemontin aikana aamuisin puntarilla ja seuraillut säännöllisesti painoani. Minulle tämä tapa tuntuu tepsivän. Muuten retkahdan helmpommin mässyttelemään. Ehkä painon junnaaminen on vain harhaluulo tai ehkä tuo 85 kilon rajapyykki on joku psyykkinen este minulle päänsisässä. Tulen joka tapauksessa riemuitsemaan, jahka paino näyttää vaikka -100g alle kahdeksanviiden.
Jos jotain hyvää tältä viikolta on kerrottavana, niin tiistaina aamujumpassa löysin pitkät vatsalihakseni sieltä jostain läskien alta. Tähän asti tietyt liikkeet ovat tuntuneet kauheilta ja keho alkaa niissä välittömästi täristä. Nyt kun löysin a) joko lihakset tai b) oikean tavan tehdä vatsaharjoitusliikkeitä, niin jo helpotti kummasti. Myös kehossa tuntui harjoittelu seuraavana päivänä aivan uudella tavalla. Tämähän on siis vain positiivinen merkki! Elättelen toiveita, että tämä junnaus merkitsee sitä, että edes lihaksistoni on kehittynyt parempaan suuntaan.
Ruokavalio on kuluneella viikolla pysynyt kuosissa ja liikkunut olen säännöllisesti. Äskenkin kävin vielä iltalenkillä matkalla kiskalle vuokraamaan lapsille leffaa. Maanantaiaamuna sitten nähdään, pääsenkö alle sen haaveilemani 85 kilon. Onneksi viikonloppua ollaan vihdoin viettämässsä ihan perheen parissa, joten ei tarvitse pelätä namuihin tai virvokkeisiin retkahtamista. Tosin tumma suklaa ja kauralaku ovat valikoituneet nyt uusiksi herkuikseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti