Uusi alku

Joo taas kerran...
Mies otti minusta valokuvan sunnuntaina ja nähtyäni sen järkytyin aidosti. Kamala mikä pelastusrengas vyötäröllä! Ja kuinka huono ryhti! Nyt on todella tapahduttava jotain. (Katsoin just kuvan uudestaan ja se oli kamalampi kuin muistin).
Kolmas päivä uutta elämää menossa:
- säännöstelen ruokamääriä enemmän (katson tarkkaan etten syö enempää kuin 2 dl pastaa, riisiä tai 2 peruna ja lautasmalli käyttöön jne.)
- vähennän hiilihydraatteja (max. 4 palaa leipää päivässä, ei banaaneja...),
- 1 herkku per viikko (ei 1 herkuttelupäivä),
- liikuntaa lisättävä (pyöräilyn lisäksi vatsa- ja selkätreeniä).

Kaksi ekaa päivää meni suht helposti. Kestin nälän tunteen illalla. Tänään on tehnyt taas kauheasti mieli makeata. Töissä söin hieman rusinoita ja kotona kuivattuja ananaksia, omenan ja appelsiinin. No ei ne kyllä poista suklaata mielestä. Mutta en ole sortunut, vaikka kaapissa olisi herkkuja (miehen). Pitää ehkä tulostaa kuva ja teipata se keittiökaapin oveen. Olen lueskellut mm. kutri.net sivujen ruokailu ja liikuntaohjeita. Niissä tuntuu kyllä olevan järkeä. Ainakin lopputulos on vaikuttava.

Ai niin paino ei ole muuttunut, syvä huokaus.

Rauhan kuulumisia

Olin kuolla järkytyksestä, kun maanantaiaamuna nousin vaa'alle. Vaaka nimittäin näytti 82 ja risat! En ole erityisesti herkutellut, mutta en ole tainnut liikkua riittvästi. En herkutellut paljoakaan edes äitienpäivänä.

Jostain syystä olo oli turvonnut ja ankea maanantaiaamuna. Liekö siitepölyaika tehnyt oman osuutensa. Nytkin olo on aika tukkoinen, vaikka paino on toki tipahtanut jo 81,5 paikkeille. Luultavasti nestetasapaino järkkyy tässä kuumuudessa. Pitäisi vain muistaa tankata riittävästi päivän mittaan.

En jotenkin löydä motivaatiota painonpudottamiseen nyt laisinkaan. Painonhallinta on toki koko ajan mielesä ja tarkkailen päivittäin syömisiäni, mutta tekemisen meininki on kadonnut. Mikä avuksi? Tiedän, että terästäytymällä saisin tuloksia aikaan.