Puhdistuskuuri alkakoon!

Johan oli pisin tauti ikinä! Olen yskinyt, nukkunut, levännyt, ollut neljän seinän sisällä ihan riittämiin. Voimat ovat olleet ihan lopussa, 500 metrin kävely on ollut mahdoton urakka. Olen vetänyt antibiootteja ja useita reseptilääkkeitä samanaikaisesti. Nyt kuuri on vihdoin ohi ja olo parempi! Ainoana rriesana on kovasta yskimisestä tullut kylkiluiden välinen kipu tai pieni revähdys. Kipu säteilee toiseen käteen pahasti rampauttaen toimintaa ja toinen kylki on pirullisen kipeä. Ehkäpä lempeä venyttely puree niihin?

Painossa ei juurikaan ole muutosta tapahtunut. En ole syönyt paljoakaan, mutta en ole voinut liikkuakaan, joten kulutus on ollut minimaalista. Ja surkeudessani olen tietenkin välillä innostnut herkuttelemaan suklaalla. Oi tuota pahettani!

Tänään aloitan puhdistuskuurin. Olen ostanut ekologista sisäisesti nautittavaa puhdistusainetta nimeltään "diet & detox -EKO puhdistuskuuri" ja purkin kyljessä luvataan seuraavaa:

1. poistaa nestettä
2. polttaa rasvaa
3. puhdistaa
4. virkistää

Kuurin aikana pyrin paisti puhdistamaan elimistöni lääkejäämistä, niin myös pääsemään eroon sokeririippuvuudestani. 10 päivän kuurin avulla luulisi sen onnistuvan.

Samalla aloitan pikkuhiljaa liikunnan. Olen käynyt jo kerran sauvakävelylenkillä. Lenkin pituus oli 1/4 normaalin pituisesta lenkistäni eli peräti noin 500 metriä. Ja se olikin ihan riittävä tällä kunnolla. Aloitan siis juoksuharrastukseni alusta. Alkavalla viikolla lähden sauvoilla liikkeelle ja katsotaan sitten, olenko saanut pöpöt lopullisesti karistettua ja miten juokseminen sujuu. Rauhallisesti aion alun kuitenkin ottaa välttääkseni jälkitaudit.

Köhköh röhröh

Lentsuaalto iski kotikaupunkiin ja minä kaaduin sen myötä sängynpohjalle. Koko viime viikon oli väsynyt ja vetämätön olo, viikonloppuna se sitten iski kunnolla. Kaikki alkoi kurkkukivusta, seuraavana päivänä yskitti ja nenä oli tukossa. Lauantaina otin muutaman tunnin tirsat ennen yöunia. Yöunet nukuin hyvin ja sikeästi ja aamulla herättyäni otin heti perään muutaman tunnin aamunokoset. Nukuttua siis ainakin on tullut!

Jotenkin sitä toivoisi, että kuume nousisi ja tappaisi pöpöt. Kun ei kerta nouse (kaikilla tutuilla on ollut myös kuumeilua lentsun kyytipoikana) niin menin reippaana tyttönä saunaan lauantaina. Mietoihin, pitkiin, lämpimiin löylyihin. Sen jälkeen olo on ollut paljon pirteämpi.

Lentsu on tosin tehnyt sen, että liikkunut en ole juuri lainkaan kuluneen viikon aikana. Voimat on aivan poissa ja maan gravitaatiovoima tuntuu normaalia suuremmalta. Käynti keittiössä hakemassa kuppi kuumaa mustaherukkamehua johtaa parin tunnin tirsoihin. Ruoka ei ole viikon aikana maittanut, mutta muutamia herkkupaloja on tullut naposteltua mm suklaata. Jotenkin myös inhottaa nuo sokeriset yskänpastillit, joita on sitten tullut viikon aikana imeskeltyä.

Aamulla puntari näytti 84,6 kiloa, mikä sopii minulle mainiosti. Kovin jo odotan tulevani kuntoon ja pääseväni taas kunnolla lenkille.

skumppakännit

Hauska, mutta ei kovin suositeltava juttu painonhallitsijalle. Tuli tosiaankin vedettyä pienet skumppakännit viikonloppuna ja se tuntuu välittömästi kehossa: kahden päivän turvotuksena! Vielä eilen paino näytti kiloa enemmän. Tänään aamulla paino sentään suvaitsi olla 85 kg. Viime viikolla kun kuitenkin jo mentiin tuon alle.. Otan opikseni, ei skumppahumppia ennen lokakuun reissua.

Juoksemassa olen käynyt ahkerasti viime viikolla. Meni pidempi kuuden kilsan lenkki sekä pari lyhyempää kolmen kilsan pätkää tässä kotinurkissa. Illalla suuntaan taas lenkille. Kyllä tämä tästä!

täällä ollaan..

..ja lenkille mennään! Maanantai-aamun punnitus näytti 85,2 kiloa. Siitä lähdetään!

Rauha palaa kehiin

Juhuu, täällä ollaan taas. Ja on syytäkin! Ilman julkista kontrollia joudun ihan hunningolle. Kiloja on tullut takaisin ja vyötärö levinnyt, kuinkas muutenkaan.. Ja se kammottava kaksoisleukakin roikkuu inhottavasti leuan alla.. :)

Jotain kivaakin kerrottavaa minulla on. Olen alkanut tosissani treenaamaan juoksemista. Olen säännöllisesti juossut 3 kilsan lenkin intervelliharjoittelulla. Ensin alkuun jaksoin puuskuttaa minuutti juoksua ja kaksi kävelyä alkulämmittelyn jälkeen. Nyt pystyn hyvinä päivinä hölkkäilemään jo 3 minuuttia minuutin kävelytauolla. Tänään tein sunnuntain kunniaksi 6 kilsan lenkin ja jaksoin hölkkäillä siitä lähes puolet! En ole aikoihin käynyt kyseistä lenkkiä, joten oli helppo huomata, että ainakin kestävyys ja kunto on parantunut!

Kun keväällä 2008 aloittelin elämäntaparemonttia, oli tavoitteena pudottaa kymmenisen kiloa ja saada inha kaksoisleuka pois. Nyt tavoitteena on saada hyllyvä maha pois ja uuma esiin. Tämä tarkoittaa tosin sitten painon pudottamista 15 kiloa, joten.. Aloitan kuitenkin realistisista luvuista. Olen lähdössä matkalle lokakuun toisella viikolla. Siihen on aikaa 8 viikkoa ja aion pudottaa 4 kiloa tuohon mennessä.

Kotivaakani näytti minulle äsken 86,5 kiloa ja vanhempieni vaaka 84,5 kiloa. Aion uskoa sekoilevaan kotivaakaamme ja niillä mennään mitä on. Lokakuun alussa tavoitepainoni on 82 kiloa.

Ja viikkopunnitukset tuttuun tapaan maanantaisin.

Rauha juoksutreenailee

Rauha täällä vaan laajenee :) Puntarilla kun viimeksi piipahdin, niin järkytyin pahasti. En ole sen koomin käynyt puntarilla, järkiratkaisu?!

Sen sijaan olen alkanut juoksutreenauksen. Uhosin jo viime keväänä, että haluaisin oppia juoksemaan. Nyt olen pari kertaa treenannut kolmen kilsan lenkin seuraavasti: viisi minuuttia lämmittelykävelyä, minuutti juoksua, kaksi kävelyä.

Sauvakävely alkoi jo ahdistamaan, se on hidasta eikä löytynyt enää uusia haasteita. Tämä intervallijuoksu sen sijaan on mukavaa! Ei rasita liikaa kroppaa, mutta tuntee, että on tehnyt jotain. Treenaan nyt jonkin aikaa tällä ohjelmalla, sitten alan muuttelemaan aikataulutusta esim kaksi juoksua, yksi kävelyä. Lopuksi yhdistelen 5-10 minuutin pätkiä ja lopulta oletan juoksevani koko lenkin.

No, yrittänyttä ei laiteta, eihän.. Ja ehkä tämä lenkkeilyharrastus saa taas suun pysymään supummassa siten, etten tohdi ahtaa sinne kauheaa määrää herkkuja?

Kevät!

Joopajoo, täällä sitä ollaan. Mikään ei auta, projekti on totaalisen jäissä. Toki tarkkailen syömisiäni ja liikun ahkeraan, minkä kiireiltäni ehdin. Paino junnaa 82-83 kilon hujakoilla.

Onneksi lumet ovat vihdoin sulaneet ja hiekkatiet alkavat kuivua. Aurinko lämmittelee jo kivasti ja kohta saadaan lehti puihin. Pyörät on kaivettu kellarista koko perheen voimin, nuorimmainenkin oppi jo ajamaan ilman apupyöriä, joten retkiä luvassa!

Mun suuri haave edelleen on oppia hölkkäämään/ juoksemaan. Olisi huippua pystyä menemään 3-5 kilsan lenkki iltaisin. Sauvakävely alkaa jo turhauttamaan eikä siinä tunnu enää edistyvän mitenkään. Ehkäpä nyt vihdoin pystyn alkaa treenaamaan sitä juoksemista, mistä jo viime keväänä uhosin..

No, käyn jatkossa välillä laittamassa kuulumisia. Jos kuitenkin saan vauhdin päälle ja motivaatiota löytyy, niin alan päivittämään blogia useammin. Tsemiä kaikille omissa projekteissanne! En mä loppuelämää näin paksu kuitenkaan aio olla ;)

Ansa kehissä taas

Tuon otsikon voisi käsittää kirjaimellisesti kehässä olemiseksi, mutta ei en ole elvyttänyt vanhaa nyrkkeilyharrastustani. Katselin kyllä, että paikallisella nyrkkeilyseuralla olisi potku-kuntonyrkkeilytreenejä torstaisin, mutta mulla on silloin pilates.

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Oikeastaan ei ole ollut syytä kirjoittaa. Paino on pysynyt samana, vaikka elämäntavat ovat olleet hunningolla. Päätin kuitenkin pari viikkoa sitten ottaa itseäni uudestaan niskasta kiinni. En aio hyväksyä sitä, että paino jää taas junnaamaan tähän 69 kiloon.

Ensimmäisellä viikolla kävelin paljon. Tällä viikolla kaivoin pyörän ja lenkkitossut esiin. Uusinpana aseenani on kiloklubi. Olen kirjannut sinne syömisiäni ja liikkumisiani muutaman päivän ja hämmästynyt.

Laihduttajalle suositellaan siellä liikuntaa 1500 kcal edestä viikossa. Se on paljon! Itse sain kerättyä laskennallisesti liikuntaa tällä viikolla 1584 kcal edestä. Mikä tarkoittaa kahtena päivänä pyöräilyä töihin (yhteensä 80 min.), kahta juoksu lenkkiä (yhteensä tunti) ja puolentoista tunnin pilatesta. Tämän suhteen mun on todella jatkettava tätä kunnostautunutta linjaa. Ihan jo muutenkin terveyteni takia. Liikuntaa siis jatkossakin ainakin 5 kertaa viikossa.

Toinen mua hämmästyttänyt asia on ruokailujen painotus. Lounaasta pitäisi saada 40 % päivän energiasta. Huh. Söin tänään itseni kylläiseksi pastalla, kasviskastikeella, soijarouhepihveillä ja kikherneillä sekä hapankaalilla. Kyytipojaksi join lasin kevyt soijamaitoa. Ja sain tästä satsista ohjelman mukaan 26 % energiasta. Jos olisin syönyt enemmän olisin saanut ähkyn. Saadakseni sen 40 % täyteen olisi pitänyt syödä vielä 2 palaa leipää ja jugurtti tms. jälkkäriksi.

Kiloklubin ruokaohjelma herjaa mulle joka päivä herkkujen syönnistä. Mutta kun tuntuu, etten voi elää ilman niitä. Herkuista pitäisi saada enintään 10 % päivän energiasta. Mä oon saanut joka päivä hieman enemmän. Mutta onko sen niin väliä, jos kalorimäärät pysyvät kohtuullisina?

Kiloklubia kannattaa kokeilla, jos vain jaksaa hieman käyttää aikaa kirjaamiseen joka päivä. Se on nykyään ilmainen.

Aurinkoa!

Ihanaa, vihdoin aurinkoa! Välittömästi alkaa lumi ja jää sulamaan pihalta ja paljastaa maan niiden alta. Kohta, ihan kohta, pääsee kunnolla lenkkeilemään!

Lupasin viime bloggauksessani, että tule päivittämään blogia kahdesti viikossa seuranta mielessä. Kävin tänään puntarilla, kun maanantaina en ehtinyt: 82,2 kiloa. Olen käyttäytynyt ihan kiltisti alkuviikon. Herkkuja on tosin mennyt suuhun, mutta vain vähän. Joopa joo ja seliseli. Seuraava punnitus siis maanantai-aamulla. Nyt on neljä päivää aikaa muistaa syödä oikeaoppisesti ja liikkua riittävästi. Onnistuuhan?

Ansalle vielä vastaan, että mukana ollaan! Neljän viikon tiukka spurtti, katsotaan, millaiset tuolokset saadaan aikaan!

Uusi alku?

Jälleen kerran viikko on vierähtänyt ja huomaan, että viikolla ei motivaatiota elämäntapamuutokseen ole löytynyt. Joka päivä mietin, paljonko voisin syödä, etten lihoisi vaikka minun pitäiis tietenkin ajatella, että paljonko minun pitäisi syödä vähemmän ja tervellisemmin, että laihtuisin!

Vuosi sitten tavoitteenani oli saada pois kaksoisleuka. No, se pienentyi, mutta siellä se yhä on. Jos näin kevään korvalla nyt vihdoin saisin tämän uimarenkaan vyötäröltä katoamaan. (Heh, no pienemmäksi..) Näin uusimpia kokovartalokuvia minusta ja tsiisus! Aika matami olen :)

Olen huomannnut, että nämä talviset ilmat eivät enää kannusta minua liikkumaan. Viime keväänä olin ihan innoissani talvikeleillä sauvakävelemässä, nyt se ei enää viehätä vaan tuntuu tylsälle. Tässä syy, miksi en ulkoile. Motivaation puute.

Jos nämä lumet sulaisivat, voisin alkaa vihdoin hölkkäämään. Tai vaikka pyöräilemään. utta mun pää ei kestä enää yhtään näitä loska- ja räntäkelejä. Voi kevätaurinko, tule jo esiin ja sulata nuo inhottavat loskat pois! Inhoan liikkua märässä lumessa, kengät kastuu, askel lipsuu ja paikat tulevat kipeiksi. Jotain muuta, kiitos tilalle!

Auttaisikohan, jos alkaisin päivittämään blogia myös torstaisin? Jospa näin saisin motivaationi takaisin? Voisin kirjata enemmän syömisistäni ja liikkumisistani.

Rauha 82.1 kiloa

Liikuttu on. Nyt olen saanut kävelylenkeilleni seuraa, mikä on ollut hauskaa vaihtelua. Kevättä ja lumien sulamista odotan jo innolla! Vaikka kengät olisi kuinka tukevat, niin ristiselkä tulee kipeäksi ulkona köpöttelystä. Sitä vaan niin pelkää kaatuvansa auringonsulattamalla jäällä ja sohjolla.

Ruokailun kanssa edelleen ongelmia. Miksi ruuan pitää olla niin hyvää? Miksi mies tekee niin herkullisia ruokia, joita en vaan voi vastustaa?

Tsempataan, tsempataan..

Plörinäksi meni!

Paino on noussut kahdessa viikossa 1,5 kiloa eli aamupaino oli 83,1 kiloa! Mä en kestä, tästä ei vaan tule mitään. Liikumisen suhteen koen onnistuneeni, mutta ruokailu on ongelmallista. Ahmin ja ahmin ja herkuttelen.

Toisaalta olen tyytyväinen tähän blogiimme, sillä jos sitä ei olisi, niin olisin ilmeisesti jo yli satakiloinen möhkäle. Ehkä toivoa siis vielä on?

Olen edelleen sinnikkäästi sitä mieltä, että toukokuun loppuun mennessä painan alle 80 kiloa. Miten tuohon tavoitteeseen pääsen, niin sitä on syytä harkita vakavasti. Nyt tämä meno ei tunnu mukavalta, vaan perin ahdistavalta. Ei elämäntapamuutos voi pohjautua ahdistukseen.

Huippu reittiohjelma

Tein mahtavan löydön: kuntoplus lehden sivuilla on hienoa reittiopas. Kartasta voit piirtää oman suosikkireittisi ja ohjelma laskee kalorikulutuksesi. Samalla ohjelmalla voit löytää muiden alueesi kuntoilijoiden suosikkireittejä.

Sain heti mitattua yhden suosikkireittini pituuden, joka on mietityttänyt minua, jei!

Reittiohjelma KuntoPlus-lehden sivuilla.

Rauhan väliviikko

Palasin matkoilta, ehkäpä entistä pulleampana. Miten matkailu voikin niin turvottaa? Reissuni sisälsi paljon kävelyä, ei auta. Parantelen siis tämän viikon lentsuani ja poistelen nesteitä. Seuraava punnitus ensi maanantaina.

Kävin muuten jalkahoidossa ja hoitaja sanoi jalkapohjieni ihon ohentuneen. Viittaa kuulemma kohonneeseen verensokeriin ja pyysi selvittämään asian lääkärillä. Minulla onkin sopivasti aika työpaikkalääkärille varattuna, jotta voin asian tarkistaa asian. Aika totiseksi asia veti. Koskaan, ikinä aiemmin, minulla ei ole mitään ongelmia esiintynyt. Ei edes raskauksien yhteydessä. Mutta tuolloin olinkin, ah, niin nuori..

Flunssaa pukkaa

Alkuviikko mennyt harakoille. Flunssaa pukkaa ja olen maannut voimattomana sängynpohjalla. Makeat herkut ovat kyllä siltikin maistuneet, yllätys, yllätys.. Tänään sentään sain raahattua itseni ulos lenkille.

Viikonlopuksi lähden matkoille ja palaan vasta maanantai-iltana. Ehkä punnitsen itseni tiistai-aamulla, ehkä en.

Sellaista voinen vielä ekrtoa, että ostin tänään uuden mekon. Oli kyllä aika järkytys käydä pukukopista, kun näki taas vatsa- ja selkämakkarat kunnolla. Pitäisi ehkä käydä useammin kaupan sovituskopissa, niin voisi yllättäen löytyä intoa pudottaa se 5-10 kiloa. Eihän se vaikeaa ole, tahdosta vain kiinni.

Surkeaa Rauha, surkeaa!

Tämä viikko on mennyt ihan läskiksi. En ole tehnyt mitään. Paitsi syönyt epäsäännöllisesti, syönyt herkkuja, karkkeja, suklaata, maistellut leivonnaisia duunissa. Lisäksi olin perjantai-illalla hieman ulkona eli viiniäkin on tullut "hieman" nautittua. Meno on ihan mahdotonta, ei mitään tolkkua!

Huomenna on kiireinen päivä, ehdin oletettavasti vain pikaiseen päivittämään aamupunnituksen.

***
Aamupaino oli 81.4 kiloa.

Rauha 81.3 kiloa

Hitaasti, mutta varmasti. Tätä menoa olen normaalipainoinen vanhana mummona ;)

-200 grammaa viime viikosta.

Luin muuten eilen uusimman KuntoPlus-lehden loppuun ja siinä oli todella monia hyviä artikkeleita mm. kävelyn tehokkuudesta (kaloreita ei välttämättä kulu niin paljon kuin juostessa, mutta toisaalta kävely ei rasita niin paljon eikä keho vaadi sen jälkeen pakottavaa syömistankkausta, kuten juoksun jälkeen kuulemma), vinkkejä hyppynarulla hyppimiseen, kotipunttisohjelma. Juuri sitä, mistä itsekin kirjoittelin jokunen aika sitten tänne blogiin.

Ajattelin kokeilla niitä yhdistettynä. Kolme kertaa viikossa edelleen liikuntaa. Hyötykävelen paljon, joten sen lisäksi kerran viikossa sekä kymmenen minuutin hyppynarutuokio ja kerran viikossa kotipunttisohjelma. Tulee lisättyä monipuolisuutta liikuntaan, kun se pelkkä kävely alkaa puuduttamaan. Lisäksi satunnaisia uintikertoja perheen kanssa.

Jospa nyt saisi puristettua kunnon viikon, niin että ensi viikolla paino lähentelisi 8-kympin maagista rajaa.

kunto plus-lehden jumppavideo

Tänään piipahdin lähiärrällä ja ostin kannen innoittamana Kunto Plus-lehden. Mukana tuli jumppa DVD eri vartalotyypeille eri ohjelmilla. DVD:n kansi vaikutti hyvälle. Vaan kuinkas kävikään kun lähdin kokeilemaan ohjelmaa.

Alkulämmittely oli ihan mukava, minkä jälkeen valitsin omenavartaloiselle tehdyn ohjelman. Ohjelma karahti kiville osaltani jo heti alkumetreillä, sillä siinä piti alkaa hyppä kyykystä punnerrusasentoon. En voi sietää hyppyjä ja pomppuja jumpassa. Lisäksi ne ovat oikeille, aidoille omenavartaloisille jopa aika mahdottomia toteuttaa. (Eikä meillä ihan hirveäati ole tilaakaan tuollaisia villejä jumppahypyjä tehdä..)

Valitsin pikapikaa ohjelman rehevälle, mikä ei sisältänyt hyppelyitä. Painot olisi tarvinnut ja jumppapallon, eikä mulla sellaisia ole. Lainasin lapsilta pomppupalloa ja mukailin ohjelmaa. Hirveästi en kuitenkaan syttynyt.

Ensimmäinen psttymys, jonka koin jumppavideon kohdalla, oli ohjelman vetäjät. Levyn kannessa oli 5 kivannäköistä naista erilaisine vartaloineen. Jotenkin sain mielikuvan, että nämä voisivat myös olla ne jumppaopet. Jos olet rehevä, niin laihan jumppaopen lienee aika vaikea ymmärtää, miten vaikea oikeasti rehevän ihmisen on tietyt liikkeet suorittaa, kun keho asettaa tietyt rajoitteet. Siksi olisikin huippua, jos rehevän ohjelman vetäisi rehevä jumppamaikka. Vielä huipumpaa olisi päästä seuraamaan, kuinka esim 12 viikon säännöllisellä harjoittelulla jumppamaikankin kilot karisisivat luvatun määrän.

Ja sitten taustalle kunnon musiikkia, eikä mitään hissimusiikkia! Tällaisesta levystä ja ohjelmasta olisin valmis maksamaan maltaita!

Nyt näiden mietteiden myötä syvennyt itse lehteen. Aamulla palataan asiaan!

Tunnelmia

Ei ole ihan samaa tunnelmaa ja nostetta kuin viime keväänä, kun lähdin 9-kympistä pudottamaan painoa. Tosin en ehkä ole ihan rehellisesti myöntänyt, että painoa pääsi sittenkin hiipimään takaisin loppuvuodesta, ihan viime metreillä. Joulukuussa 84 kiloon hiipinyt paino ei ole ollut "vain turvotusta" joka lähtee hetkessä pienellä ryhdistäytymisellä.

Olen siis joutunut tekemään tuplatyötä eli laihduttamaan uudelleen ne takaisin tulleet kilot. Ihan kaikkia en ole vieläkään onnistunut karistamaan. Joka tapauskessa puntarin näyttäessä nyt 81.5 kiloa on saavutus jo aika hieno tammikuun osalta. Sitä vain ajattelee, ettei ole tullut tehtyä mitään, tuloksia ei synny ja sitä on kärvistellyt ihan turhan takia. Vaikka onhan sitä kova tulos tehty jo pelkästään tammikuun osalta. Nyt on vaan tehtävä entistä vankemmin päätös, että painon ei anneta enää lähteä nousuun. Se on näköjään minun kohdalla todella helppo juttu. Vielä pari kiloa, ja sitten lähtee pudotus uusiin lukemiin.

Eilen tajusin, että täytän syksyllä 34 vuotta. Lapseni viaton kysely iästäni sai ehkä pienen kriisin poikasen aikaiseksi. Hitto, olen jo vanha akka! Ja minkäkokoinen ja missä kunnossa aion tuolloin olla? Tämän kevään aikana tuskin pääsen tavoitteeseeni 72 kiloon, kun pudottelen yhä niitä takapakkikilojanikin. Mutta 34-vuotissyntymäpäivänäni syksyllä aion olla sen 72-kiloinen. Hiljaa hyvää tulee, eikös vain?

*****

Olen muuten huomannut, että makeiset, lähinnä leivonnaiset, ovat minun heikoin lenkkini. Joudun työssäni päivittäin kohtaamaan erilaisia leivonnaisia. Ja toki niitä tulee maisteltua. En koskaan syö yhtä kokonaista pullaa tai munkkia, mutta pieniä murusia ja suupaloja kylläkin. Viime keväänä vedin tosi tiukkaa linjaa enkä sortunut laisinkaan. Nyt tuo tahtotila tuntuu puuttuvan. Joku kultainen keskitie minun täytyy tässä asiassa löytää. Asiaa sopii pohtia vakavasti.

vi-tut-taa

Aamupaino 81.5 kiloa. Eilen oli ihan rääkkipäivä duunissa. Vastaa varmasti monta tuntia kuntosalilla rehkimistä. Lisäksi illalla kävelin erään yhdistyksen kokoukseen, matkaa kertyi varmaan pari kilsaa.

Eilen aamupaino oli 81 kiloa ja nyt vaaka näytti siis enemmän. Hermot menee, kun tuloksia ei vaan synny.

*****

Kirjauduin tällä viikolla tosiaan kiloklubiin ja syötin sinne liikuntamääräni. Liikun laskelmien mukaan riittävästi, jopa hyvin. Sen sijaan minun täytynee tsekata ruokavalioni uuteen kuntoon. Ruoka on heikkouteni. Ja mä en vaan kestä, mutta kai se on pakko:(

Taas tänä aamuna mulla on kaikki paikat kipeinä. Ei lihakset vaan nivelet. Olo on ankea ja kankea ja ranteita ja nilkkoja kolottaa. Ei kovin hyvä alku uudelle viikolle.

Kuntopyörä tulossa

Näin siinä kävi, että mieheni osti meille kuntopyörän huutonetistä. Maksoi about 20 euroa. Huomenna mieheni käy pyörän hakemassa kotiimme ja sitten ihmettelemme, että minne se mahtuukaan. Ehkä keskelle olohuoneen lattiaa?

Joka tapauksessa toivon pyörän olevan kelvollinen, jotta voi alkaa sillä suhaamaan. Tänäänkin on liikunta nimittäin jäänyt aika vähiin tänään. Töissä normaali 8 tunnin päivä, jonka päätteeksi istuin reilu kolme tuntia kokouksessa. Kotiin pääsin klo 22.00. tienoilla. Tosin tässä tilanteessa olen valmista kauraa sänkyyn rakkausromaanin kanssa :)

Uusi hame!

Tänään pyörähdin lähimarketissa ja silmiini osui söpö, lyhyt farkkuhame kokoa 44. Pakkohan sitä oli koettaa ja yllättäen se sopi hienosti ylle! Pakkohan minun oli tuo sitten ostaa. Kun ei ole pankkitilillä katetta, pääsi visaa vinguttamaan;)

Tämä hame menee mulle tämän kevään. Vanha farkkuhame onkin paljon pidempi ja alkaa olla hieman suuri vyötäröltä. Kun taas tämä uusi hame jää suureksi, niin kaapissa odottaa vanha, kovin mieluisa farkkuhame. Toki sekin mahtuu jo kiinni, mutta ei vielä istu kauniisti päälle.

Tosin ei tämäkään nyt niin "kauniisti istu", kun onhan noita vatsamakkaroita mukavasti vyötäröllä. Vaan ei pitkään, vai mitä?

Rauha 81.9 kiloa

Suunta on sentään alaspäin, vaikka ei kovin suurella ryminällä:)

Olen taas lukenut hurjasti erilaisia laihdutus- ja painonhallintalehtiä. Minun pitäisi kyetä pystyä päivittämään tilanne. Olen 80 kiloinen näillä elämäntavoillani ja niitä on muutettava, jos mielin olla 70 kiloinen.

Välillä vaan tuntuu motivaatio olevan hukassa ja mielikuvitus loppua kesken, kun jo nyt rajoitan syömistä, yritän pysyä skarppina, hyötyliikun niin paljon kuin mahdollista ja sen lisäksi vielä ulkoilen. Karu fakta vain on, että sinne suuhun menee enemmän tavaraa kuin mitä kulutan, huoh.

Pitänee yrittää löytää kivoja uusia liikuntamuotoja. Kuten eräässä lehdessä todettiin, miksi jättää yksi tehokkaimmista keinoista pudottaa painoa eli lisätä kulutusta liikunnan avulla. Olen nyt miettinyt seuraavia liikkumismuotoja: ratsastus, hyppynaruhyppely, seinäkiipeily, vesijuoksu.. joku ihana vauhdikas musiikkitanssitunti vois olla kanssa kiva. Mun aikataulut on vaan niin haastavat, että en pysty ankkuroimaan vakituntia mihinkään.

Otan mielelläni vastaan liikuntamuotoja, mitä voisin satunnaisesti harrastaa kerran pari kuukaudessa. Muilta osin mennään kävelyllä, keväämmällä ehkä hölkällä. Eräs hölkkäilyä haittaava tekijä on se, että mun suosikkikengät hajosivat eli vesi tulee pohjasta läpi. Nyt täytyis löytää rahaa ostaa uudet ja vielä kun löytäis yhtä hyvin jalkaan istuvat kengät.

Perustin nyt muuten ruoka- ja liikuntapäiväkirjan.Tavoitteena on liikkua kolme kertaa viikossa 30-60 minuuttia muun hyötyliikunnan lisäksi.

Nyt on hyvät fiilikset!

Kävin eilen aamulla taas vaa'alla. Melkein jätin käymättä, sillä viikko tuntui menneen aivan penkin alle. En jaksanut juurikaan liikkua torstaita lukuunottamatta. Torstaina tosin jaksoin käydä sekä luistemassa (5,2 km) että pilateksessa. Mulla on ollut koko viikon kamala nälkä ja olen sen vuoksi syönyt edellisiä viikkoja enemmän. Makea on myös himottanut. Järkevänä laihduttajana välipala-aikaan nälän iskiessä huomasin mehujätskissä olevan vähemmän kaloreita kuin karpalo-puolukka soijajugurtissa. Makean himoiselle valinta ei ollut vaikea.
Mutta kaikesta huolimatta paino on taas pudonnut. Viisari oli 69 ja 69,5 välissä, joten reilu puoli kiloa on kadonnut. Melkein kolme kiloa siis kaiken kaikkiaan noin 4 viikossa. Olen tyytyväinen. Laskeskelinkin, että jos sama tahti jatkuisi, niin ensi kuun lopulla tavoitteeni olisi melkein saavutettu. Hieman kyllä pelottaa tuo 69 kiloa. Vuosi sitten en saanut painoani siitä paljoakaan alaspäin hievahtamaan.

Ruokailu- ja liikuntakirja kehiin

Ihan hallitulta tämä mun projekti ei nyt tunnu. Tarkkailen toki syömisiäni ja liikun säännöllisesti (lähinnä sauvakävelyä).

Nyt ajattelin ottaa homman haltuun pariksi kuukaudeksi kuten viime keväänä. Alan taas pitää ruoka- ja liikuntakirjaa, kuten tein viime keväänäkin. Haluan ehdottomasti päästä tavoitteeseeni. Suurimmaksi osaksi homma sujuu, kunnes tulee retkahduksia. Kuten viime keskiviikkona ja tänään illalla kun meillä oli vieraita. Söin hyvällä omallatunnolla jättisuuren palan riisi-tofupiirakkaa, joka oli tehty ehtitaikinaan, jäiks!!

Huomiseksi suunnitteilla kävelyä, uintia ja shoppailua apteekissa. Linolive-öljykapselit loppuivat, tarvitsen myös vitamiiniporetabletteja.

PS. Että onnistuisko se 75 kilon tavoite maaliskuun loppuun mennessä? Tavoite olisi karkeasti se viitisen kiloa siis.

Mässäilyksi meni!

Eilen jouduin lähtemään junalla kokoustamaan toiseen kaupunkiin ja mässäilyksihän se meni. Aamulla en ehtinyt syömään aamupalaa, joten ostin juustoreissarin junaan. Kokouksessa tarjolla oli juustosämpylää ja suklaata, johon tietenkin kokouksen loppuosassa sorruin.

Kun oli paluumatkan aika, olin jo niin naatti, että sorruin pehmikseen. Kotimatkalla junassa nälkääni ostin toisen ruisreissarin. Leipää tuli siis puputettua oikein kunnolla. Nämä säännölliset junamatkat ovat todellisia kompastuskiviä minulle.

Onneksi mies teki illalla kotona pastaa soijarouhekastikkeen kanssa. Mutta kun mässäilylinjalle oli lähtenyt, niin tokihan illan päätteeksi vedin puolikkaan pötkön tobleronea.

Tunnustan siis heti syntini ja eiköhän sovita, että se oli sitten se viikon karkkipäivä. Huoh. Miksi iheessä ihmisen pitää olla niin perso makealle?

Rauha 82,1 kiloa

Jesjes, putoaa, putoaa!! :)

Kotipilatesta kehiin!

Olen useasti haikaillut bodypilateksen perään, jota harrastin viime keväänä kerran viikossa. Nopealla aikataululla kehoni vetreytyi, kankeus kaikkosi. Olo oli hyvä ja kevyt. Kun siirryin takaisin työelämään, jossa viikkorytmi on todella haastava, jäi bodypilates.

Nyt vihdoin älysin etsiä pilatesta youtubesta. Riemukseni löysin lupaavan 10 minuutin harjoituspätkän, jossa ohjaaja vetää tutunoloisia liikkeitä. Aion heti tänään kokeilla kotipilatesta. Tänään alkoivat kuukautiset ja olo on ankea ja kankea. En millään tahdo herätä tähän päivään, vaikka nukuin poikkeuksellisesti klo 11.00. asti aamulla. Ehkä olen saanut jo liikaakin unta? No, lepäilen vielä hetken, ennen kuin perhe saapuu kotiin mummolan reissulta ja sitten virittäydyn pilates-tunnelmaan. Myöhemmin illalla aion käydä pitkällä ja ihanalla happihyppelyllä.

Linkki pilates-ohjelmaan.

Ansalle vinkiksi: Luin kiloklubin artikkeleita. Löysin Raija Laukkasen, liikuntatieteen tohtorin, kirjoituksen:

Esimerkiksi 5 kg:n pudotustavoite 15 viikossa tarkoittaa yhden kilon painon vähenemistä kolmessa viikossa tai 21 päivän jaksossa. Edellä esitetyn rasvakiloenergian perusteella 7000 kilokaloria jaettuna 21 päivällä merkitsee 330 kilokaloria päivässä. Jos suhteeksi valitaan 1/3 ravinnosta ja 2/3 liikunnalla, merkitsee tämä 100 kilokalorin vähennystä päiväenergiasta ja vastaavasti 220 kilokalorin lisäystä kulutukseen. Viikossa liikuntakaloreita pitäisi kerätä siis liikkumalla 1500 ja muistaa päivittäin pieni energianipistys. Tällainen tavoite on monille varmasti realistinen toteuttaa.

Koko kirjoitus löytyy siis kiloklubin sivuilta.

Pohdin, että pitäisikö teidän Ansa hankkia kuntopyörä kotiin? Sitä on helppo polkea kotona vaikka joka ilta kymmenen minuuttia. Eräs työkaverini laihdutti viime keväänä 10 kiloa kuntopyörän avulla. Tosin oli vetänyt aika radikaalia ruokalinjaakin. Toisaalta kilojen karistua on pystynyt pitämään painonsa, vaikka mussuttaa nykyisin töissä päivittäin pullaa. Meillähän on soutulaite, jolla soutelen märkinä ja liukkaina talvipäivinä. Minäkin olen harkinnut kuntopyörääkin, juuri näille talven paskamaisimmille keleille. En tosin tiedä, minne sen saisin piskuisessa kodissamme mahtumaan..

Ruodussa

Kävin jo tänään puntarilla, koska niin tein viime viikollakin. Tajusin, että kun käy viikonlopun aloittajaisiksi puntarilla, niin herkutteluhimot kaikkoavat.
Tämän viikon painonpudotussaldo on vain muutama sata grammaa. Toisaalta ihan hyvin, mutta olen hieman pettynyt. Olisin toivonut painon pudonneen hieman enemmän. Mutta tiedän kyllä, miksei se ole.

Työpäivien jälkeen pilkkopimeässä vesisateessa en saa itseäni ulos liikkumaan. Tiistaina päätin vastoin järjen ääntä lähteä lenkille. Ajattelin, että kyllä se sitten siellä ulkona tuntuu kuitenkin ihan mukavalta. Puin päälle, lisäsin heijastimia, otin taskulampun ja lähdin. Liukastelin jäisen mäen alas tihkusateessa pilkkopimeässä todetakseni, etten oikeasti erota, missä tiereuna loppuu ja missä alkaa oja. En nähnyt taskulampun valokeilan ulkopuolella mitään. Käännyin takaisin ja jatkoin telkkarin katselua. Ulkoilusta ei ihan oikeasti nauti, jos ilma on kamala. Liikuin tällä viikolla lauantaina, sunnuntaina, keskiviikkona ja torstaina. Ja vain kahtena päivänä oikeasti vähän "rankemmin". Toinen oli pitkä (yli 2 tuntia) kävely ja toinen 30 min hölkkä.
Pääasiallinen laihdutusmetodini on kuitenkin oikein syöminen eli hiilihydraattien vähentäminen kohtuulliselle tasolle, kasvisten lisääminen, annoskokojen kohtuullistaminen, säännöllinen syöminen ja herkuttelun poisjättäminen. Kaikki muu toimii, mutta leipä mua himottaa. Ja leivän päälle pitää laittaa margariinia. Välillä on hetkiä, jolloin suupielistä valuu kuola, kun ajattelenkin ruisleipää margariinilla. Leivän syöntiä pitäisi vielä karsia ja ainakin opetella syömään ne ilman margariinia. Ensi viikon tavoite on syödä vain 2-3 palaa leipää päivässä. Jos voisin söisin 20 palaa... Tällä viikolla on mennyt 3-4 palaa päivässä.

Himottaa!!

Mä en kestä enää tätä tunnetta! Mua himottaa kaikki mahdollinen! Tekee mieli suklaata ja jätskiä ja lakua.. Yhtenä iltana puputin näkkäriä juustolla, raejuustoa, hapankaalia.. Tunnustan sortuneeni viikolla erittäin kuivaan ruunebergintorttuun sekä muutamiin paloihin tobleronea. Sekä erittäin rasvaisiin, mutta ah niin makoisiin soijamakkaroihin.

Syönyt olen kunnolla ja monipuolisesti. Tämä ei siis ole nälkää vaan himoa erilaisiin ruokiin. Ihan sitämätön olotila! Kehoni ei selvästikään halua luopua yhdestäkään ihrakilosta vaan laittaa kynsin hampain vastaan. Voi apua..

Pullataikinamaha

Tänään matkalla töihin ajattelin, että minulla on pullataikinamaha. Maha ei ole ikinä palautunut synnytysten jälkeen vaan raskauksista jäänyt reppu hyllyy yhä vyötäröllä. Vuosien saatossa pullataikina on vain paisunut ja paisunut, saamatta siitä mitään otetta.

Vaan viime keväänä vähennetty 10 kiloa on jo pienentänyt ylipursunutta pullataikinaa. Olen innoissani, sillä nyt pullataikinasta alkaa pikkuhiljaa huomata sen kutistuminen. Mitä pidemmälle projekti etenee, sitä helpommin tulokset tulevat olemaan silmin havaittavissa. Seuraava viiden kilon pudotus tulee varmasti näkymään, jei!

PS. Lupasin palkita itseni viime keväänä, kun saan kymmenen kiloa rikki. Tuolloin en ikinä päässyt parturiin, vaikka kovin haaveilin. Nyt olen vihdoin tilannut ajan torstaille. Jospa vihdoin löytäisin luottokampaajan!

70,5 kg

Juttu ei tänään oikein luista huonosti nukutun yön ja väsyttävän uimahallikeikan jäljiltä. Mutta paino on pudonnut! Paino on nyt hieman yli 70 kg. Meillä on sellainen ikivanha heiluriviisari mittari, joka ei näytä sadoissa grammoissa painoa, joten laskuriin merkaan vielä 70.5, vaikka se todellisuudessa taitaa olla muutaman satagrammaa vähemmän.

Rauha 83,3 kiloa

Jes, suunta on oikea eli laskeva. Eilen söin parit kunnon satsit perunaa soijarouhekatikkeella ja se tuntuu elimistössä. On edelleen todella täysi olo, mutta todella hyvä!

Ansa piipahti meillä viikonloppuna. Laitoin Ansankin kokeilemaan meidän puntaria, joka on kalibroinut itsensä ylöspäin. Tämän saman ilmiön todisti Ansa. No, näillä kuitenkin mennään, mitä on. Vaaka näyttää mitä näyttää, mutta suunta on oikea.

Viikon aikana olen liikkunut aika hyvin. Paljon pitkiä kävelyretkiä, luistelua ja pulkkamäkiä. Edessä on täysi viikko. Yritän mahduttaa niin paljon kuin mahdollista kävelyretkiä sekaan.

Ansa palaa nöyränä

Joudun menemään töiden takia uimaan ainakin 3 kertaa tammikuun aikana. Varastoistani löytyi uimapuku 1990-luvulta ja jokuset bikinit. Bikinit eivät ole kaiketi riittävän säädylliset, eivätkä välttämättä pysy kovassa menossa päällä. Ja uimapukua ei viitsi edes ajatella. Oli pakko lähteä uimapuku ostoksille. Valkkasin kivan näköisen shortsi-toppi yhditelmän kokoa L ja menin sovittamaan rohkeasti. Itku meinasi tulla. Jatkoin seuraavaan kauppaan ja ostin mustan, tavallisen uimapuvun. Ja päätin etten syö enää ikinä.

Olin muutenkin jo päättänyt ryhdistäytyä uuden vuoden kunniaksi. Koko syksy meni sairastaessa. Kolme viikkoa makasin jonkin hengitystieinfektion kourissa sängyssä sairaslomalla. Töihin mentyäni tauti jatkui kuitenkin vielä kuukauden. Sairastin siis yhteensä 7 kamalaa viikkoa. Kiloja kertyi iloisesti 4.

Sairastaessa oli aikaa miettiä tätä koko laihdutusprojektia. Ja syitä siihen, miksi olen lihonut.
Olen nyt 10 kiloa painavampi, kuin nuorempana. Painon nousu alkoi muutettuani maalle. Kaupungissa en liikkunut ikinä autolla. Kuljin joka paikkaa kävellen tai pyörällä. Iltaisin kävin jumpissa, kävelyllä tai kavereilla. Nyt kuljen pääasiassa autolla ja iltaisin en liiku sohvalta minnekään jääkaappia kauemmas. Tai rehellisyyden nimissä kesäaikaan olen yrittänyt kulkea töihin mahdollisimman usein pyörällä kun ei ole aamuvuoroa. Opiskelijana olin köyhempi, millä oli suora vaikutus ruokavalioon. Nyt kastikkeisiin on kiva lorautella kaurakermaa, leivän päälle laittaa soijajuustoa tai seitanmakkaraa jne. Ja karkkiakin on varaa ostaa vaikka joka päivä.
Laihtuakseni tarvitsen kokonaisen ajattelutavan muutoksen. Herkuttelu kuuluu vain juhliin, töihin on kuljettava mahdollisimman usein pyörällä, iltaisin on liikuttava ja illoiksi pitää kehitellä toimintaa. Ehkäpä se piristää mieltäkin.

Toinen lihomiseen vaikuttava tekijä on varmasti se, että töihin menon myötä uniongelmani ovat pahentuneet. Heräilen melko usein kello 3-4 välillä aamuyöllä, enkä saa unta uudestaan muutamaan tuntiin. Opiskelijana saattoi nukkua tarvittaesa pidempään tai liian väsyneenä jättää vaikka koko päivän väliin. Töihin on pakko mennä. Useasti minulla on aamuvuoro, jolloin töissä pitää olla jo 6.10. Niinä öinä tulee etenkin nukuttua huonosti. Monesti olen niin väsynyt, että tuntuu kuin eläisin sumussa. Silloin on mukava syödä leipää, karkkia jne. energiapitoista ja katsoa telkkaria, jos vaikka piristyisi. Oikeasti enemmän taitaisi piristää LYHYET päikkärit ja ulkoilu.

Yritän ottaa nyt itseäni niskasta kunnolla kiinni!

Rauha 84,1

Niillä mennään mitä on. Viikolla vaaka alkoi temppuilla ja kalibroi itsensä uudelleen. En nyt sitten osaa sanoa, miten paikkansa pitävä tulos tämä on.

Olen kuitenkin palannut ruotuun. Namuja ja pullia ei ole mennyt suuhun. Ruokailurytmi on takaisin ja liikuntaa olen harrastanut sauvakävelyn muodossa säännöllisesti.

Mies lupasi hankkia uudet patterit vaakaan. Tästä se lähtee!

Vaaka temppuilee

Eilen imuroin innoissa kotia uuden vuoden juhlaa varten ja innoissani imuroin vaa'ankin kunnolla. Vaan mitä sitten tapahtui? Vaaka kalibroi itsensä kilon pari ylöspäin. Varmistin asian tänään käymällä vanhemmillani punnituksessa. Heidän vaakansa on näyttänyt säännöllisesti 0.5-1 kiloa vähemmän kuin meidän. Kun siis lenkkivaatteet päällä punnitisn itseni vanhemmillani, painoin 83,5 kiloa. Kotona kymmenen minuuuttia myöhemmin samat vaatteet päällä 85 kiloa. Hiemanko ottaa päähän, murrrr.

Katsotaan maanantaina, mitä vaaka näyttää. Turvotus on parissa päivässä selvästi lähtenyt ja aamupaino oli laskusuunnassa (lähempänä 83 kiloa). Olen lisännyt liikuntaa ja tänäänkin kävin napakassa, mutta aurinkoisessa pakkassäässä 4,5 kilometrin lenkillä.

Olo onkin nyt todella hyvä. Olen pitänyt kiinni karkkilakosta enkä ole mussuttanut pullaa töissä. Olen syönyt tunnollisesti: vähän kerrallaan, uasean kerran päivässä. Päivittäisistä prostkuista olen myös pitänyt huolta tofun, soijarouheen ja soijapyöryköiden muodossa. Loppuviikosta täytynee turvautua myös linsseihin ja hernekeittoon. Riittävästä nesteestä olen huolehtinut lisäämällä veden juomista ja siirtymällä kahvista teen juontiin. Kokonaan en toki kahvista voi luopua. Ilman aamukahvia en aamuun pysty heräämään.

Uusi vuosi kului lasten kanssa lettukestejä pidelleen. Söin hitaasti nauttien kaksi vohvelia mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Tänään mieheni teki uuden vuoden klassikkoruuan: vegaaniset sushirullat. Niitä on kiva maistella makean soijakastikkeen ja tulisen makean chilikastikkeen kanssa.