Aineenvaihdunta

Olen elämäntaparemonttini ansiosta lukenut lukemattomia artikkeleita ravitsemuksesta, liikunnasta, painonpudotuksesta ja -hallinnasta. Eräs merkittävä asia liittyen painonpudotukseen on aineenvaihdunta. Selkokielellä aineenvaihdunta on sitä, että nesteet ja aineet liikkuvat kehossa. Laihdutuksen kannalta on merkittävää kiinnittää huomiota juuri aineenvaihduntaan.

Yksiseliteisesti viesti lukemistani artikkeleista on ollut selvä: perinteinen armoton laihdutuskuuri hidastaa aineenvaihduntaa ja saa elimistön säästöliekille. Ankara ja nopea laihdutuskuuri kuten perinteiset kaalisoppakuurit ja ihmedieetit syövät lihasmassaa. Ruokailutottumuksia ihmedieetit eivät muuta. Kun laihduttaja palaa entiseen ruokavalioon, lähtee paino jälleen nousemaan vanhoihin mittoihinsa. Tosin sillä erolla, että lihakset ovat surkastuneet ja tilalla on enemmän läskiä.

Laihdutuskuurien sijaan tulisikin laihtua elämäntapamuutoksen avulla. Laihtuminen perustuu tällöin ruokavalion parantumiseen. Ruuan tulisi olla proteiinipitoista ja vähäenergista. Kasvissyöjä saa proteiineja, kuten aiemmin kirjoitin, palkokasveista. Vähäenergista, mutta pitkäkestoista hiilihydraatteja saa täysjyväviljoista. Tämän vuoksi olen vaihtanut välipalani ruisleipiin tofulla. Ruisleivästä paahdettuna vatsanikin tykkää.

Aineenvaihduntaa voi piristää välillä joillakin ruoka-aineilla kuten tulisilla mausteilla, kofeiinilla ja yrttijuomilla. Hyvää aineenvaihduntaa voi helposti ylläpitää säännöllisillä ruoka-ajoilla ja lihasmassan kohentamisella. Lyhyen elämäntaparemontin aikana olen huomannut oman aineenvaihduntani tehostuneen mukavasti.

Muistetaan siis: lihakset kuluttaa energiaa, läski ei.

Rauhalla ruokapäiväkirja

Ansa eilisessa postauksessa pohti ruokapäiväkirjan pitämistä. Minulle tätä vaihtoehtoa on tarjottu monesti aiemmin, mutta se on tuntunut vaikealta eikä kovin mieluisalta vaihtoehdolta. Ehkä juuri sen vuoksi, että minulla on ollut niin epäsäännöllinen ruokarytmi.

Vaan nyt kun minulla on selkeä ruokarytmi ja uusien tapojen opettelu menossa, niin ruokapäiväkirjaa on ollut helppo pitää. Se on oikeastaan tapahtunut kuin vahingossa, huomaamatta. Merkitsen päivittäin ylös syömiseni. Samalla olen kirjannut liikkumiseni sekä satunnaisesti päivän fiilikset. Näin viikon kuulumiset on helppo ja kiva kerrata punnituksen yhteydessä.

Ansan paino ei vaan putoa

Paino ei putoa, ei ollenkaan. Jotain tässä nyt teen väärin. Olen jättänyt kaikki herkut pois, olen ollut napostelematta, olen yrittänyt syödä kohtuullisia annoksia ja olen liikkunutkin 3 kertaa viikossa. Niin ja ruoka on mielestäni suhteellisen vähärasvaista. Pannulle laitan öljyä n. 2 rkl, mutta kerralla teen vähintään 4 annosta. 14% kaurakermaa olen kahden viikon aikana laittanut 2 ruokaan yhteensä yhden purkillisen. Ja useasti olen leipäni syönyt ilman margariinia. Käyttämässäni margariinissa on rasvaa 40 %.

Ehkä pitäisi liikkua enemmän, pienentää annoskokoja ja vähentää rasvaa vieläkin.

Tällä viikolla olen ollut antibioottikuurilla. Lääke otetaan 8 tunnun välein, mutta ennen ja jälkeen lääkkeen ottamisen pitää olla 2 tuntia syömättä. Tasainen ruokarytmi on siis ollut unholassa. Kuuri loppuu huomenaamulla ja sitten yritän palata syömään säännöllisesti. Ehkä kauhea nälkä 4 tunnin odotuksen jälkeen on johtanut syömään liikaa kerralla. Kokeilen näillä eväillä vielä viikon, mutta sitten jos ei vieläkään ole minkäänlaisia tuloksia havaittavissa, niin ryhdyn pitämään ruokapäiväkirjaa.

Jotain positiivista on sentään tapahtunut. Olen muutaman päivän elänyt ilman makeanhimoa. Ensimmäinen viikko oli tuskainen. Kaikki illat ajattelin makeita herkkuja tahtomattani ja koetin keksiä korvikkeita. Kokeilin bloggaamaani pirtelöä ja porkkana sekä kurkkutikkuja soijajugurttidipillä. Epätoivoista? Toisen viikon puolivälissä himo katosi.

Rauha 86,7 kg

Jes, paino putoaa kuin itsestään!

Viikko sujui hyvin ja aika nopeasti. Alku viikosta oli tukkoinen olo, mitään ei tuntunut tapahtuvan ja vatsakin oli todella kipeä. Saattoi tosin johtua siitä, että lapsen koulussa on jyllännyt vatsatautiepidemia ja lapseni sen onnistui jo saamaan.

Painonpudotus on sujunut edelleen ilman nälkää ja hillitöntä kärvistelyä. Paitsi torstaina oli järkytön suklaan ja rasvaisen juustopitsan himo. Ei nälkä vaan puhdas himo. Jouduin tekstailemaan Ansalle ja anomaan armoa. En kuitenkaan omaksi ilokseni sortunut.

Viikonloppuna vihdoin hieman herkuttelin. Söin yhden suklaakonvehdin, hieman kauralakua ja yhden jäätelöveneen. Nämä kyllä tyydyttivätkin jo makeanhimoni. Lisäksi huomasin, että en olisi millään malttanut syödä näitä. Päätin kuitenkin herkutella, sillä lipsun helposti fanaattisuuteen. Uusia, kevyempiä elämäntapojahan tässä tavoitellaan enkä pyri loppuelämääni olemaan ilman herkkuja. Minä kulinaristi, en tosiaankaan :)