No ei ala hyvin tämäkään homma. Aamulla duunissa sain omituisen vatsakrampin. Ei pahaa oloa tai oksetusta vaan kivulias kramppi. Ja sellaista tautia on nyt kuulemma liikkeellä. Nyt illalla kipu vatsalaukussa on yltynyt. Edelleenkään ei okseta, mutta sattuu ihan perhanasti. Olen ihan sänkykamaa. En tiedä, miten pitkään tämän taudin oletetaan kestävän, toivottavasti ei montaa päivää!
Tavoitteista:
Luin tänään postiluukusta ilmestynyttä Kodin kuvalehteä. Siinä neljä 40-koon naista kertoo omasta kehostaan. Eräs nainen on 162 cm pitkä ja laihduttanut pari vuotta sitten 20 kiloa. Oli helppo samaistua häneen. Nyt nainen painaa 72 kiloa ja on siis vaatekokoa numero 40. Ajattelin, että 72 kiloa kuulostaa kivalle ja on helppo ottaa tähtäimeksi. Se tarkoittaisi nykyisestä lähtöpainostani 12 kiloa kevään mittaan. Minun vaatekokoni tulisi olemaan oletettavasti 42. Se kuulostaa jo lupaavalta. Saisin vihdoin vaatteita, jotka eivät "vain mahtuisi päälle" vaan jotka voisin itse ihan oikeasti valita oman makuni mukaan. Wau! Tämä tieto kannustanee minua jättämään herkut syömättä ja liikkumaan reippaasti, jahka näistä vatsakrampeista selviän. (Tällä hetkellä vaatekokoni on 46-48 mallista riippuen).
Samainen nainen kannusti osuvasti laihduttajia retkahduksissa. "Eihän kukaan ajattele parkkihallissa naapuriautoa naarmutettuaan, että kaikki on pilalla, ja hakkaa saman tien muitakin autoja romuksi. Elämä jatkuu, vaikka välillä tekee virheitä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti