Kyllä se on nyt nöyrästi myönnettävä, että herkkuperse on nostanut jälleen päätään. Elän kuin pieni possu kesälaitumella. Rytmit meni lopullisesti sekaisin sairastuttuani juhannuksen aikoihin, josta palautuminen kesti todella kauan. Sen jälkeen on ollut kesäriemuja tiedossa ja paino senkun nousee. Olo on pöhöttynyt ja väsynyt.
Elämäntapamuutoksen ja painonpudotuksen sijaan haen nykyisin rajaa, kuinka paljon pystyn syömään painoa nostamatta. Eihän tämä ollut tavoitteeni!
Ulkoilu ja liikunta on jäänyt vähiin työelämään siirtymisen jälkeen. Työpäivät ovat raskaita, töissä ei ehdi pitää taukoja ja ruokarytmit ovat todella epäterveellisiä. Kun vihdoin pääsee kotiin, on usein niin naatti, että sitä vaan kaatuu sohvalle ja palkitsee itseään herkuilla. Tai herkullisella ruualla.
Mietin nyt aktiivisesti tämän viikon ajan tulevien viikkojen tavoitteitani ja katson, mihin painoni ankkuroituu. Näköjään en pysty painonpudotusta tekemään, jos se ei ole päällimmäisenä tavoitteenani. Nyt minulla on siihen vielä pari kuukautta mahdollisuus. Syksyllä tulen töiden ja luottamustoimieni takia olemaan pakostakin hullun kiireinen, joten silloin pyritään vain pitämään paino hallinnassa keinolla millä hyvällä.
Palaan siis asiaan ensi maanantaina, ja kerron painoni ja uuden taovitteeni, johon oikeasti sitoudun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti