Rauhalla paino putoaa uskomattoman hyvää vauhtia, mutta mulla ei liikahdakkaan. Sain tällä viikolla herkuttelut kuriin. Tai sunnuntaina syötiin kohtuuttomasti jätskiä ja maissilastuja, mutta oli miehen synttärit. Muuten kyllä hallitsin sunnuntaina syömiseni hyvin.
Olen jatkanut ajattelutyötä laihduttamiseni onnistumiseksi. Saisi tuo ajattelu kuluttaa enemmän kaloreita... Mutta tajusin, ettei mulle sovi tuollainen säännöllinen ja tasainen ruokarytmi. Haluan syödä kerralla kunnollisen annoksen. Jugurtti välipalaksi tuntuu ihan turhalta. Ja kun aloita syömään, niin syön sitten paljon muutakin kuin jugurtin. Ja syödä voin reilusti, vaikkei nälkä olisikaan. Nyt olen muutaman päivän noudattanut tavallista syön isohkoja annoksia, kun on nälkä (paitsi lounas töissä aina säännöllisesti), meininkiäni ja olo on ollut parempi.
Liikunnan suhteen olen hieman kunnostautunut: viikossa kävelylenkki ja kaksi lihaskuntatreeniä. Liikuntaa pitäisi kyllä tulla päivittäin, mutta musta ei näillä säillä täällä metsän keskellä ole siihen. Kun on pilkkopimeää, tappavan liukasta ja vettä sataa, en yksinkertaisesti pysty menemään ulos. Töissä olen kuitenkin aina osan päivästä ulkona. Tähän mun täytyisi panostaa. Jatkan katumusharjoituksiani.
1 kommentti:
Näin se on, jokaisen olisi hyödyllistä miettiä itselle sopivin tapa. Kaikille ei vain kaikki käy.
Itse olen siinä onnellisessa (?) tilassa, että olen laihtunut kaikilla valitsemillani tavoilla (vähärasvainen, vähäkalorinen, Montignac). Mutta joka kerta olen sitten lihonut takaisin. Nyt kokeilen erittäin hidasta laihtumista: kilo/vuosi (alku bmi 25,1).
Toivotan teille kaunista kevättä ja tavoitteiden saavuttamista! t. Jansku
Lähetä kommentti