Aika järkyttävää. Olin kaverin 3-kymppisillä ja pakkohan sitä oli hieman pämppäillä. Nepalilainen ruoka oli hyvää ja olutkin maistui. Hieman kauhulla odotan huomista puntarointia. No, sitä saa mitä tilaa..
Kai sitä on nyt ryhdistäydyttävä, vedettävä sadevaatteet niskaan ja lähdettävä lenkille. Ei tässä nyt muu auta.
2 kommenttia:
Auttaapas. Voi käpertyä peiton alle karkkien kanssa ja todeta että hiiteen koko maailma, mä en ainakaan pistä varpaitani ulos. Mä tein niin. Ei tainnut tälläkään viikolla tippua...
Urheana sissinä painelin pelloille sauvoillani. Se kyllä kannatti, sillä törmäsin harvinaiseen valoilmiöön nimeltä aurinko. Se oli mahtavaa!
Tosin kotiin palattuani vasen jalkani alkoi reistailemaan. Se on kipeä säärestä läheltä nilkkaa. En pysty kunnolla ojentamaan jalkaterää suoraksi. Tiedä häntä miksi hänenkin pitää sitten oikutella.
Tästäkin huolimatta kävelin illalla vielä lähiruokakauppaan. En tosin hakemaan namuja vaan postimerkkejä.
Jotenkin kun on päästänyt pämppäyksen valloilleen, niin on todella vaikea palata tuttuun rutiiniin. Viikonloput on mulle aina niin haastavia! Tänään olen kyllä jo pysynyt tiukasti menossa mukana, silti fiilis on jotenkin kadoksissa. Liekö lievää morkkista ilmassa..
- Rauha
Lähetä kommentti