Että kaipaan jo syksyä. Kaipaan arkea ja tiukkaa rutiinia. Kaipaan pimeneviä iltoja ja syysmyrskyjä. Oli suunnaton helpotus, kun mies palasi lomilta töihin ja kohta lapset aloittavat päiväkodin ja koulun.
Ihanaahan kesä on, mutta rytmit ova aivan sekaisin ja on todella vaikea pitää kiinni sovitusta. Kuten tänään. Tämä helle näännyttää. Olen paiskinut seitsemästä asti aamulla duunia, olen juonut litra tolkulla erilaisia juomia vissystä kotikaljaan ja silti janottaa ja on aivan naatti olo. Tämän seurauksena minulle tuli hillitön ahmimiskohtaus kun tuli kotiin. Teki vain mieli maata sängyssä ja ahmia karkkia ja suklaata. Jännä ilmiö tämäkin. Olen saanut taistella itseni kanssa, etten antaisi periksi mielihaluille.
Luin uusimmasta KuntoPlus lehdestä, että iltapäivän herkkuihin romahtaminen johtuu liian vähäisistä hiilihydraateista aamupalalla ja lounaalla. Aamulla pitäisi siis nauttia pitkäkestoisia, hyvälaatuisia hiilihydraatteja kuten kaurapuuroa, ruisleipää. Olen nyt yrittänyt kiinnittää huomiota riittäviin hiilihydrattien saantiin aamupäivisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti