Olen Rauhan innoittamana mietiskellyt, milloin tämä painon nousu oikeasti alkoi ja miten elin aikaisemmin. Varsinaisesti kiloja kertyi pari vuotta sitten, kun sain keuhkokuumeen. Ensin makasin kuukauden sängyssä ja sen jälkeen kolme kuukautta keuhkot olivat niin kipeät, etten kunnolla pystynyt kävelemään. Paino nousi tuon syksyn aikana vaatimattomat 9 kiloa. Pahimmillani painoin 73 kiloa, joten olen mä joskus tuossa laihdutuksessa onnistunut.
Oli kuitekin aika, jolloin sain huoletta syödä mitä halusin. Se oli asuessani opiskelukaupungissani. Sielä liikuttiin pelkästään kävellen tai pyörällä. Välimatkat eivät olleet pitkiä, mutta kun kävi yliopistolla, kaupassa ja illalla kaverilla tai jumpassa päivässä kertyi helposti kaksi tuntia liikuntaa huomaamatta. Uusimmassa Sport-lehdessä oli juttu arkiliikunnasta (pidän sanasta enemmän kuin hyötyliikunta). Jos jokapäivä kävelee edestaikaisin 30 min työmatkan kaloreita kuluu 1500. Kolmessa kohtuutehoisessa treenissä kuluu 1000 kaloria.
Tämä taitaa olla mun ongelman ydin. Liikun liian vähän. Asun maalla ja monet välimatkat ovat liian pitkiä kuljettavaksi kävellen tai pyörällä. Töihin pääsen, mutta muualle en. Oikeastaan liikun liian vähän suhteesa siihen, kuinka paljon olen tottunut syömään. Ruuanmäärän vähentäminen tuntuu tuskaisalta, mutta ehkäpä oikein panostamalla saisin liikuttua lisää. Kuljen kesäisin töihin pääasiassa pyörällä. Muuta liikuntaa vain on tullut harrastettua aika vähän. Ajattelin, että se riittäisi. Ei riitä. Olenkin ajatelllut syksyn mittaan pikkuhiljaa lisäillä ohjelmaani kuntonyrkkeilyä, jumppaa tms, kävelyä, retkeilyä ja melontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti