Olen tehnyt itsestäni hyvän havainnon viimeisen viikon aikana. Olen tunnesyöjä. Kun ottaa päähän ja harmittaa, niin kävelen itsestään keittiön kaapeille. Tällä viikolla olen useamman kerran löytänyt itseni availemasta kaappien ovia: Mitä hyvää täällä on!? Onneksi ei ole ollut muuta kuin pähkinöitä ja rusinoita.
Kaappien ovia availlessani aloin miettimään, miksi oikeastaan olen siellä. Nälkä? Ei. Mieliteko? Ei oikeastaan. V***tus? Joo! Sittemmin olen osannut kaapilla ollessani kysyä, että ottaako päähän. Ja jos vastaus on myönteinen, voin laittaa ovet kiinni ja rentouttaa itseani muuten. Kupponen teetä, musiikin kuuntelu tai kiva puuhaaminen auttaa kyllä.
Mies otti minusta tänään valokuvia. Voi kauhistus sentään. Pelastusrengas vyötäröllä villatakin alla. Totesin, että tämä projekti on todella tarpeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti