huh hellettä

Että kaipaan jo syksyä. Kaipaan arkea ja tiukkaa rutiinia. Kaipaan pimeneviä iltoja ja syysmyrskyjä. Oli suunnaton helpotus, kun mies palasi lomilta töihin ja kohta lapset aloittavat päiväkodin ja koulun.

Ihanaahan kesä on, mutta rytmit ova aivan sekaisin ja on todella vaikea pitää kiinni sovitusta. Kuten tänään. Tämä helle näännyttää. Olen paiskinut seitsemästä asti aamulla duunia, olen juonut litra tolkulla erilaisia juomia vissystä kotikaljaan ja silti janottaa ja on aivan naatti olo. Tämän seurauksena minulle tuli hillitön ahmimiskohtaus kun tuli kotiin. Teki vain mieli maata sängyssä ja ahmia karkkia ja suklaata. Jännä ilmiö tämäkin. Olen saanut taistella itseni kanssa, etten antaisi periksi mielihaluille.

Luin uusimmasta KuntoPlus lehdestä, että iltapäivän herkkuihin romahtaminen johtuu liian vähäisistä hiilihydraateista aamupalalla ja lounaalla. Aamulla pitäisi siis nauttia pitkäkestoisia, hyvälaatuisia hiilihydraatteja kuten kaurapuuroa, ruisleipää. Olen nyt yrittänyt kiinnittää huomiota riittäviin hiilihydrattien saantiin aamupäivisin.

Hä?!

Että mitä nyt tähänkin sanoisi? Eilen aamulla paino näytti 81,3 kiloa ja tänään 80,3 kiloa. Että siinä sitä ihmettelemistä. Meillä on sentään kotona käytössä digitaalivaaka. Miten ihmeessä paino voi noin paljon heitellä? Vai onko meillä vaa'assa vikaa?

Olen kylläkin päättänyt palata takaisin tiukalle tofua ja ruisleipää tai tofua ja näkkäriä linjalle. Ei tule nälkä, mutta ei syödä herkkujakaan.

Ja onnea ja tsemiä Ansalle!

J E E E E ! ! !

Saatatte otsikosta arvata, että paino oli eilen aamulla hieman pudonnut! Liikuin viikonloppuna lähes urakalla (lauantaina 2,5 tuntia kävelyä ja sunnuntaina 3 tuntia pyöräilyä). Vaa'an viisari näytti olevan nyt selvästi lähempänä 68 kiloa kuin 69 kiloa! Tavoite on nyt saada se pysymään samassa seuraavassa punnituksessa, ettei vaan nousisi.

Mietiskelyä

Olen Rauhan innoittamana mietiskellyt, milloin tämä painon nousu oikeasti alkoi ja miten elin aikaisemmin. Varsinaisesti kiloja kertyi pari vuotta sitten, kun sain keuhkokuumeen. Ensin makasin kuukauden sängyssä ja sen jälkeen kolme kuukautta keuhkot olivat niin kipeät, etten kunnolla pystynyt kävelemään. Paino nousi tuon syksyn aikana vaatimattomat 9 kiloa. Pahimmillani painoin 73 kiloa, joten olen mä joskus tuossa laihdutuksessa onnistunut.

Oli kuitekin aika, jolloin sain huoletta syödä mitä halusin. Se oli asuessani opiskelukaupungissani. Sielä liikuttiin pelkästään kävellen tai pyörällä. Välimatkat eivät olleet pitkiä, mutta kun kävi yliopistolla, kaupassa ja illalla kaverilla tai jumpassa päivässä kertyi helposti kaksi tuntia liikuntaa huomaamatta. Uusimmassa Sport-lehdessä oli juttu arkiliikunnasta (pidän sanasta enemmän kuin hyötyliikunta). Jos jokapäivä kävelee edestaikaisin 30 min työmatkan kaloreita kuluu 1500. Kolmessa kohtuutehoisessa treenissä kuluu 1000 kaloria.

Tämä taitaa olla mun ongelman ydin. Liikun liian vähän. Asun maalla ja monet välimatkat ovat liian pitkiä kuljettavaksi kävellen tai pyörällä. Töihin pääsen, mutta muualle en. Oikeastaan liikun liian vähän suhteesa siihen, kuinka paljon olen tottunut syömään. Ruuanmäärän vähentäminen tuntuu tuskaisalta, mutta ehkäpä oikein panostamalla saisin liikuttua lisää. Kuljen kesäisin töihin pääasiassa pyörällä. Muuta liikuntaa vain on tullut harrastettua aika vähän. Ajattelin, että se riittäisi. Ei riitä. Olenkin ajatelllut syksyn mittaan pikkuhiljaa lisäillä ohjelmaani kuntonyrkkeilyä, jumppaa tms, kävelyä, retkeilyä ja melontaa.